Kuukauden tekstiili -sarja 2020:

Vuonna 2020 Kuukauden tekstiili -sarjan aloitti tekstiilitaiteilija Aino Favén, joka esitteli teoksiaan tammikuusta kesäkuuhun. Aino, suuret kiitokset, että saimme tutustua taiteeseesi!

Loppuvuoden 2020 aikana saamme nähdä kurkistuksen kuva- ja tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen teoksiin. Tervetuloa Kuukauden tekstiili -sarjaan, Virpi!


Elokuu: Bussi-installaatiot

Esittelen elokuun tekstiilinä kolme julkiseen tilaan toteuttamaani liikkuvaa installaatioita. Pitsibussi, Spetsbuss ja Kukkiva kulkuneuvo olivat osana yhteisnäyttelyä sekä kaupunkitaidetapahtumia Vantaalla, Tukholmassa ja Helsingissä.

Vuonna 2008 järjestettiin Ornamon uuden taiteilijajärjestön, Taiteilijat O ry:n esittäytymisnäyttely Vantaan taidemuseossa ja sen ympäristössä. OTTO-näyttelyn teemana oli taideteollisen taiteen suhde nykytaiteeseen, tilaan ja ympäristöön. Teemalliset näyttelyhaut inspiroivat usein ideoimaan jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin tullut tehtyä. Olin kerännyt kirpputoreilta jonkin verran pitsejä, aikomuksenani toteuttaa niistä teos. Näyttelyhaun luettuani pyörittelin ideoita, käsillä
olevia materiaaleja ja sanoja ja sitten se löytyi - Pitsibussi. Teos hyväksyttiin näyttelyyn ja se oli liikenteessä syyskuussa 2008 Vantaan sisäisen liikenteen linjalla 55 joka liikennöi reitillä Tikkurila – Myyrmäki – Varisto.



Kuva 1. Pitsibussin istuimet päällystettiin ompelemalla niihin kierrätyspitseistä sommitellut päälliset.


Kuva 2. Ikkunoissa oli pitsikapat.


Tavallinen bussi muutettiin Pitsibussiksi kiinnittämällä matkustajien istuimiin värikkäistä pitsiliinoista koottuja päällisiä ja ripustamalla verhotankoihin pitsikapat. Tuupakan bussivarikolla oli apunani ystäviäni ja harjoittelijoitani ompelemassa pitsejä kiinni istuimiin. Kuljettajat epäilivät, että pitsit eivät kauaa säily istuimissa. Osa niistä katosikin, mutta ne oli irrotettu
siististi. Kävin säännöllisesti bussiajelulla ja nypin pinseteillä langanpätkät istuimista, joista pitsit oli viety. Samalla keskustelin
matkustajien kanssa. Huomasin, että tavoitteeni oli onnistunut. Leikkisän nostalginen pitsitetty bussi sai matkustajat aktivoitumaan houkuttaessaan heidät ottamaan kontaktia kanssamatkustajiin – ihmettelemään, ilahtumaan tai muistelemaan.



Kuva 3. Pitsibussin koeajelulla yhdessä kollega Aino Favénin kanssa.


Pitsibussi kutsuttiin vierailemaan Tukholmaan syyskuussa 2010 Fiber Art Swedenin järjestämään Points of Departure -kaupunkitaidetapahtuman. Spetsbuss kuljetti näyttelyvieraita eri tapahtumapaikkojen välillä. Tämä bussi oli vuodelta 1967 ja lainassa museosta. Pitsipäälliset olivat irrotettavat ja kiinni istuimissa virkatuilla nauhoilla. Spetsbuss oli monitaideteos. Bussissa olevalla näytöllä esitettiin matkan aikana ruotsalaisten taiteilijoiden lyhytfilmejä.



Kuva 4. Teimme harjoittelijani Yukakon kanssa bussin istuimen mallikappaleen ja sommittelimme istuinten päälliset sen mukaan.



Kuva 5. Spetsbuss valmiina lähtöön.


Kesällä 2011 Taiteilijat O järjesti Helsingissä Oon kaupungissa taidetapahtuman, jonka tavoitteena on tuoda taide lähemmäksi ihmisten arkea sekä lisätä kaupunkilaisten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Halusin ehdottaa näyttelyyn taas jotain julkiseen liikenteeseen liittyvää. Pyörittelin ideoita ja nimiä ja pohdin toteutustapaa. Tuloksena oli Kukkiva
kulkuneuvo
. Toteutin sen yhdessä nuorten ja ikäihmisten kanssa. Opetin Aalto yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa Osallistava painokangas -kurssia, jossa harjoittelimme kankaanpainantaa osana yhteisötaideprojektia. Yhteistyökumppaniksemme sain Kustaankartanon vanhustenkeskuksen. Vierailimme opiskelijoiden kanssa
Kustaankartanossa, keskustelimme asukkaiden kanssa heidän kukka-, kasvi- ja puutarhanmuistoistaan. Opiskelijat painoivat ja maalasivat kukin kankaan yhteen istuinpäälliseen ja itse toteutin osan kankaista. Ompelimme harjoittelijani kanssa kankaista bussin istuimiin irrotettavat päälliset. Istuimiin oli lisäksi kiinnitetty vihkonen, jossa kerrottiin Kukkivan kulkuneuvon ja jokaisen kankaan tarina. Kustaankartanon asukkaille lahjoitettiin tyynyt, joissa oli heidän oman tarinansa pohjalta kuvioitu kangas. Kukkiva kulkuneuvo liikennöi Jouko palvelulinjojen viidellä eri reitillä Itä- ja Länsi-Helsingissä.



Kuva 6. Kukkivan kulkuneuvon takapenkit.



Kuva 7. Matkantekoa kukkivassa Jouko-palvelulinjan bussissa.


Bussi-installaatioissa on ollut mukana lukuisia yhteistyökumppaneita ja avustajia. Apurahat ovat mahdollistaneet niiden toteutuksen, jonka olen tehnyt yhdessä taitavien ja ihanien harjoittelijoitteni Elina Nissisen, Yukako Mansikan ja Laura Voipion kanssa.

Kuvat Jari Laukkanen ja Virpi Vesanen-Laukkanen

Virpi Vesanen-Laukkanen



Täällä voit tutustua myös Kuukauden tekstiili -sarjan arkistoon:


2020 Aino Favén

2019 Riitta Raunio, Pekka Helynen, Sami Korhonen, Tua Helve, Maarit Kalmakurki, Joanna Weckman ja Johanna Oksanen

2018 Tupu Mentu ja Helena Vaari

2017 Piitu Nykopp, Maskun villaintarsiapeitteen reproduktio ja seuran jäsenten tekstiilit

2016 Päivi Fernström ja Raija Rastas

2015 Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunta

2013 Talvikki Lausala

2011 Laila Kindt