Unkarin kukkakirjonnat

Kuukauden tekstiilien kuvat ja niihin liittyvät tekstit ovat copyright-säädösten suojaamia. Valitsemalla kuvan se aukeaa suurempana uuteen ikkunaan. Uudessa ikkunassakin kuvaa saattaa saada vielä suuremmaksi. Takaisin tekstiin pääset selaamalla sivun taaksepäin.

Kesäkuun tekstiilit Maija-Leena Seppälän kokoelmista

Unkarin laajasta kirjontaperinteestä tunnetaan varmasti parhaiten ns. kukkakirjonnat, joita myydään edelleen turistiversioina erityisesti Budapestissa.

Kirjonnat ovat läpikäyneet viime vuosikymmenien aikana suuren muutoksen, kun vuonna 1989 Unkarin valtion omistamat ja kontrolloimat kotiteollisuusyhtymät lakkautettiin. Ne olivat alueellisia, hyvin toimivia keskuksia, jotka keskittyivät kunkin alueen kirjontaperinteeseen ja antoivat runsaasti työtä paikallisille kotikirjojille. Työt suunniteltiin yhtymissä kirjontamestareitten johdolla ja niiden laatua valvottiin tiukasti ja vain kotiteollisuusmerkin, sinetin saaneet työt pääsivät myyntiin kotiteollisuusmyymälöihin. Unkarin kaupallisen kirjonnan kukoistuskausi eli ja kuoli yhdessä kotiteollisuusyhtymien kanssa.

Kun keskusjohtoinen systeemi lakkautettiin, alkoi Budapestin kaduille ja kauppoihin ilmestyä kirjontoja, jotka matkivat vanhaa perinnettä, mutta joista oli hävinnyt sekä materiaalitaju, sommittelu että tekninen osaaminen. Kirjontoja alettiin tehdä liukuhihnalla mahdollisimman halvalla ja suunta näyttää olevan edelleen alaspäin. Nykyään on jo vaikea löytää hyvälaatuisia kirjontoja.

Unkarin vanhoista kukkakirjontakeskuksista tunnetuimmat ovat Kalocsa ja Matyo-alue keskuksenaan Mezókövesd´in kaupunki.

KALOCSA on Etelä-Unkarissa, tunnettu maanviljelystä ja paprikajauhetehtaistaan. Kalocsan kirjonnoissa paprikoilla onkin pysyvä sija kukkien ohella. Erityinen piirre on kirjontoihin liittyvä pitsiosa, joka on yhdistelmä leikekirjontaa ja pitsipintoja koneella tehtyinä. Vielä 1990-luvulla Kalocsan naiset tekivät näitä pitsiosia vanhoilla poljettavilla ompelukoneilla. Kukat on toteutettu laakapistoin melko paksulla puuvillalangalla.

Kalocsan kirjontojen historia on käynyt läpi monenlaisia vaiheita kaksivärisistä riemunkirjavaan, jollaisena me sen nykyään tunnemme. Kalocsan lasten ja nuorten naisten asuissa loistavat kaikki mahdolliset kirkkaat värit, mutta kun nainen tulee n. 40 vuotiaaksi, hän kirjoo itselleen hillitymmät sini- ja violettivoittoiset asut ja yli 70-vuotiaana väriksi jää vain valkoinen. Tämä tapa oli käytössä yleisesti vielä 1990-luvulla ja on tradition säilyttäjien keskuudessa edelleen.

Kalocsan kaupungissa paikallinen ornamentiikka on esillä kaikkialla ja siitä oivana esimerkkinä on rautatieaseman odotushuone, jonka seiniä peittävät kirjonnan kanssa samanhenkiset maalaukset. Vastaavia maalauksia näkee talojen ulkoseinissä.

MATYOT ovat toinen tunnettu kirjojien ryhmä unkarilaisessa kirjontaperinteessä. Matyot ovat koillis-Unkarin roomalaiskatolisia, aikaisemmin hyvin köyhiä unkarilaisia, joilla oli isoja perheitä He asuivat erittäin vaatimattomasti ja maanoston sijasta panostivat kirjontoihin.. Matyotytöllä saattoi olla kymmeniä toinen toistaan komeampia asukokonaisuuksia, vaikka perheessä nähtiin nälkää. Tytön päällä oli usein monen lehmän hinta. Kirkko puuttui asiaan ja kielsi ylenpalttisen koreilun, mutta matyot jatkoivat kirjomista uusin keinoin.

Matyojen kirjontaperinteestä tunnetaan eri vaiheita, mutta tunnetuimmiksi ovat jääneet tiheät kukkasommitelmat. Kirjonta on tehty yleensä puuvillalangalla laakapistoin, mutta myös viskoosia, silkkiä ja villaa käytettiin.

Yllä olevat tiiviit kukkakirjonnat ovat sulhasten hääesiliinoista. Punavoittoinen on 1900-luvun alkukymmeniltä ja se on kirjottu puuvillalangalla.  Toisessa kuvassa on osa varakkaan sulhasen  esiliinaa.  Sen taidokas kirjonta on tehty silkkilangalla.

Pehmeäsävyinen esimerkki, jossa on käytetty viskoosilankaa, on kirjottu todennäköisesti tilauksesta porvariskotiin 1930-luvulla.  Pitkänomaisen tyynyn kirkasvärinen puuvillalangalla tehty kirjonta on puolestaan 1980-luvun tuotantoa. Tämä kirjontatyyppi on ehkä se tutuin useimmille Unkarin kävijöille.