Kuukauden tekstiileinä Ritva Koskennurmi-Sivonen esittelee suomalaisten muotisalonkien pukuja 1960-luvulta
Tammikuu: Iltapuku 1960-luvulta – Atelier Riitta Immonen
Puvun suunnitteli muotitaiteilija Riitta Immonen, ja se valmistettiin Atelier Riitta Immosessa 1960-luvulla. Yritys oli aloittanut 1940-luvulla, ja se eli parhaita päiviään 1950- ja 60-luvuilla, jolloin se enimmillään työllisti noin 30 henkilöä.
Puvun on leikannut ateljeen pitkäaikainen leikkaaja Aino Talusen. Hänellä oli tapana sanoa, että hän ”louhii” palat kankaasta. Tämä tarkoitti hyvin suurpiirteistä leikkaamista, mikä jätti paljon varaa täsmentää suunnitelmaa sovituksissa.
Puvun etupuolella on pitkät muotolaskokset, jotka olivat Riitta Immoselle tyypillisempi tapa antaa muotoa kuin esimerkiksi leikkaussaumat. Takana on vyötäröltä ylöspäin V:n muotoon asettuvat muotolaskospari, jollainen taas oli tavallinen tukevien henkilöiden selkäpuolella. Niitä ei kuositeltu, vaan Riitta Immonen muotoili ne nuppineuloilla sovituksessa.
Vetoketju on ommeltu Atelier Riitta Immoselle tyypilliseen tapaan, eli piiloon jäävä 1. ommel koneella ja sitten 2. ommel jälkipistoin käsin. Tällä tavalla ommeltu vetoketju ei ikinä näkynyt halkiosta, kuten kävi helposti symmetrisesti ommellulle vetoketjulle, vaikka halkio olisi kuinka huolellisesti valmistettu.
Puvun materiaali on ainutlaatuista jäänvihreää silkkigabardiinia. Riitta Immosen mukaan vain yksi japanilainen kutoja valmisti tällaista kangasta käsin kutoen Abrahamin tehtaalla Sveitsissä. Kun kutoja kuoli, kukaan ei jatkanut hänen työtään. Atelier Riitta Immosessa on valmistettu muitakin pukuja vastaavasta kankaasta, mutta kukin puku oli erivärinen ja muutenkin uniikki.
Pääntiellä ja helmassa on hieman muuta pukua tummempi vyöhyke, joka näkyy vähän kirjonnan alta.
Kangas on suhteellisen jäykkää, mikä sopi hyvin 1960-luvun linjoiltaan yksinkertaisiin pukuihin. Jäykkyyttä on vielä korostettu vuoraamalla puku ns. superorganzalla. Se on tavallista pukuorganzaa karkeampirakenteista ja jäykempää kangasta, jota käytettiin tyypillisesti juuri puvun kokonaismuodon hallitsemiseen.
Kirjonnan toteutti tekstiilitaiteilija Eva Taimi. Hän oli Suomen ensimmäinen teollisuuden palkkaama painokangassuunnittelija. Hänet kutsuttiin heti valmistumisvuonna 1937 suunnittelijaksi Helsingin Taidevärjäämöön. Myöhemmin hän toimi Vaasan Puuvillan painokankaiden suunnittelijana. Työ ei kuitenkaan miellyttänyt Eva Taimia, ja hän palasi Helsinkiin, missä hän teki mm. kirjontoja ja fantasiakoruja ystävänsä Riitta Immosen suunnittelemiin pukuihin.
Kirjontaan on käytetty korkealaatuisia valkoisia ja vihreitä tekohelmiä sekä pieniä lasihelmiä. Kirjonta on toteutettu vinoneliönmuotoisille kangaspohjille, jotka on sitten applikoitu puvun päälle. Näiden kirjontamoduulien väleissä riippuu vielä pieniä muutaman helmen tupsuja tai yksittäisiä helmiä. Irrallisina moduuleina kirjominen ei ollut poikkeuksellista, mutta se oli kuitenkin harvinaisemmin käytetty tapa kuin suoraan pukukankaalle kirjominen.
Puvun käyttäjä oli yksi Atelier Riitta Immosen merkittävimmistä asiakkaista 1960-luvulla.Asiakas oli merkittävä siksi, että hän oli hyvin uskollinen ja hänen tilauksensa olivat poikkeuksellisen runsaita. Hän oli pienellä paikkakunnalla asuva liikenainen, joka saattoi tilata useita pukuja kerrallaan käydessään Helsingissä. Hän ei halunnut kenenkään tietävän, mistä puvut oli tilattu, ja luultavasti hän käyttikin pukujaan lähinnä liikematkoillaan Keski-Euroopassa.
Tarkasti yksityisyyttään varjelleen asiakkaan nimeä ei tietenkään voi nytkään kertoa. Ennen kuolemaansa asiakas oli esittänyt toivomuksen, että joitakin hänen pukujaan palautettaisiin Riitta Immoselle. Tyttäret toteuttivat tämän toiveen ja pitivät muutenkin yhteyttä äitinsä luottosuunnittelijaan.
Kuvat: Ritva Koskennurmi-Sivonen
Kuukauden tekstiilien kuvat ja niihin liittyvät tekstit ovat copyright-säädösten suojaamia. Valitsemalla kuvan se aukeaa suurempana uuteen ikkunaan. Uudessa ikkunassakin kuvaa saattaa saada vielä suuremmaksi. Takaisin tekstiin pääset selaamalla sivun taaksepäin.
Tutustu myös kuukauden tekstiilien arkistoon
2014 Ritva Koskennurmi-Sivonen
Verkkotoimittaja 2014: Jarno Kuusinen