Perinteistä suojavärjäyskulttuuria japanilaisittain

Intendentti, FT, Suvi Kettula

Japanilaisessa suojavärjäyksessä kangas tai langat suojataan ennen värjäystä kiristämällä tai levittämällä kankaalle riisitahnaa. Katazome- ja yūzentekniikoissa käytetään riisitahnaa suojaavana aineena. Shiboritekniikassa kangasta kiristetään erilaisin menetelmin, ja kasuritekniikassa loimi- ja/tai kudelangat suojataan ennen värjäämistä. Värjäyskohteina ovat  mm. noren-verhot, tenugui-huivit, furosiki-suojakankaat ja luonnollisesti kimonot ja obi-vyöt.

Japanissa tekstiilien kuviointimenetelmät ovat kehittyneet erityisesti Kioton alueella. Kioto (aik. Heiankyo) oli maan pääkaupunki vuosina 794–1868 ja siellä sijaitsi myös keisari hoveineen, joten arvotekstiilien tarve oli suuri. Myös samurai-luokan valta-asema ja askeettinen estetiikka vaikuttivat ratkaisevasti värjäykseen ja kuviomaailman kehitykseen.

Shibori (solmuvärjäys, tie and dye) lienee vanhin edellä mainituista tekniikoista. Erityisesti Arimatsun ja Narumin kaupungeissa on kangasta kiristetty solmimalla jo 600-luvulla. Luonnonaiheita on aikaansaatu mm. kiristämällä kangasta ompelemalla, geometrista pintaa taittelemalla kangas kireiksi paketeiksi, ja raidallista kuviointia kietomalla kangas tiukkaan tukin ympärille ennen värjäystä. Suosittu väriaine on ollut indigo. (http://ohmyhandmade.com/2011/contributors/arimatsu-shibori-handmade-heritage-in-smalltown-japan/ )

suvin_varjaysjuttuun2.jpg

Tumma kimonokangas ja vaaleanpunainen obiage-vyö on värjätty shiboritekniikalla.

Katazomessa oleellinen apuväline on värjättävän kankaan päälle asetettava paperikaavio (katagami), jonka yli puisella lastalla riisijauhosta tehty notkea pasta (nori) vedetään. Katagamin leikkaajat ovat oma arvostettu ammattiryhmänsä. Paperikaaviota siirretään kankaalla, kunnes haluttu alue on peitetty tahnalla. Tahnan kuivuttua kangas käsitellään soijapavuista tehdyllä liemellä, kuivataan ja upotetaan väriliemeen, joka on perinteisesti ollut indigoa. Vaihtoehtoisesti pinta maalataan pensselillä mineraaliväreillä.

suvin_varjaysjuttuun4.jpg

Paperinen pienikuvioinen katagamikaavio ja katazomella värjätty silkkikangas

Yūzentekniikassa malli piirretään kankaalle veteen liukenevalla väriaineella, jonka jälkeen riisitahna levitetään paperisuppilon (tsutsu) avulla kuviota seuraten. Suppilon kärjen metalliterien muotoa ja kokoa vaihdellaan tarpeen mukaan. Jähmettynyt tahna estää värin leviämisen. Yūzenissa väri levitetään käsin erilaisin siveltimin. Tekniikan avulla kuvioidaan erityisesti mustia juhlakäyttöön tarkoitettuja kuro-tomesodeja sekä hääkimonon päälle puettavia uchikageja. Suosittu kuvioaihe on kurki, joka on kauneuden, arvokkuuden, täsmällisyyden ja pitkäikäisyyden symboli. Joskus kuvioiden yksityiskohtia korostetaan kirjonnalla tai lehtikultakoristelulla.

suvin_varjaysjuttuun.jpg

Suosittu kurkiaihe yūzen-kimonossa

Kasuritekniikassa värjäyskohteena on joko kude- tai loimilanka tai molemmat (tatekasuri, yokokasuri, tate-yokokasuri). Yuki -tsumugi on yksi kasuritekniikan alalajeista, missä värjäyksen kohteena on käsin kehrätty silkki. Nimensä tekniikka on saanut Keski-Japanissa Ibarakin piirikunnassa sijaitsevasta Yukin kaupungista. Kehrättävä silkki saadaan ”jätekokongeista”, joista on ensin kelattu pois yhtäjaksoinen filamentti. Kokongit puhdistetaan, yhdistetään ja kuivunut kuitukimppu kiinnitetään bambutelineeseen, josta se kehrätään käsin. Kehrätty ohut loimi- ja /tai kudelanka sidotaan kuvion mukaan tiukkoihin lankakimppuihin, jotka värjätään. Perinteisesti yuki- tsumugi kudotaan izaribata-kangaspuilla. Näissä loimen kireyttä säädellään kutojan vartalon avulla (engl. back strap loom). Kuvioaiheen monimutkaisuudesta riippuen yhden kimonokankaan valmistaminen eri vaiheineen voi kestää jopa vuoden ajan. Yuki-tsumugitekniikka on valittu vuonna 2010 UNESCOn taitojen ylläpitämiseen tähtäävään aineettomien maailmanperintökohteiden listalle (UNESCO List of Intangible Cultural Heritage, http://www.unesco.org/culture/ich/doc/src/01851-EN.pdf ja filmi http://www.unesco.org/culture/ich/RL/00406 )


suvin_varjaysjuttuun3.jpg
Loimi- ja kudekasurikankaita.
 

Teksti ja kuvat: Suvi Kettula