Kuukauden tekstiilit tammi-kesäkuussa 2015 esittelee Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunta.

Helmikuu: Lapin Raanu ja Elsa Montellin taidetekstiili

Heli Tuovinen

Raanuksi nimitetään eri puolilla Suomea erilaisia tekstiilejä. Usein kyse on peitosta, mutta raanu voi tarkoittaa myös pöytäliinaa tai paksua verhoa (sänky- tai oviverhoa). Myös sidosteknisesti raanutekstiilin rakenne vaihtelee eri osissa Suomea ja materiaalina on käytetty pellavaa, villaa ja puuvillaa.

Pohjoisessa raanuksi nimitetään lampaanvillaista ripsisidoksena kudottua peittoa. Kokovillainen loimi ja kude tekevät peitosta taipuisan, pehmeä ja lämmittävän. Kuluneet raanut hyödynnettiin vielä vaikkapa kodan päällyskankaina. Peräpohjolassa taloilla oli myös usein omat raanumallit. Usein käytettiin puolinukkaraanua eli raanukudonnan pohjakangas oli osittain kuvion mukaisesti nukitettu.

1.jpg

Arktinen horisontti (1974). Teoksessa Arktinen horisontti. Kuva Matti Saanio. 

Elsa Montell (1926 –) teki Lapin raanun 1950 – ja 60 -luvuilla tunnetuksi niin Suomessa ja ulkomaillakin, kun Montell nousi uudenlaisella raanutaiteella Finnish designin pohjoiseksi edustajaksi. Montellin yritys oli myös nimeltään Lapin raanu -taidekutomo (1955). Se sijaitsi silloisen Rovaniemen maalaiskunnan Oikaraisen kylässä. Kun raanut saivat näkyvyyttä Finnish design -näyttelyissä, taidekutomosta tuli yksi alueen tärkeitä matkailukohteita. Peräpohjalaisten rakennusten kokonaisuutta täydensi Raanupirtti, jossa oli myynti- ja näyttelytila. Vanha pirtti tarjosi kudonnaisille sopivan miljöön, jossa vierailivat myös useat valtiovieraat.

3.jpg

Raanupirtti. Kuva Matti Saanio.

Elsa Montell suhtautui kunnioittavasti pohjoisen perinteeseen ja ensimmäinen raanukokoelma noudattikin perinneraanujen tasaraitaista kudontamallia. Esikuvana oli erityisesti kolttasaamelainen kudontaperinne. Symmetriset raitamallit saivat kuitenkin pian rinnalleen malleja, jotka koostuivat raitasikermistä. Ne toistuivat pitkin kudonnaisen pintaa, jota kirjoivat muuttuvat väriryhmitykset.

Montellin suunnittelu muuttui 1960-luvulla ja alkoi epäsymmetristen ja voimakasväristen raanumallien vaihe. Nämä raanut ovat usein maisemallisia, horisontaalisin viivoin luonnon ilmiöitä esittäviä. Mallisuunnittelu etääntyi alkuperäisestä perinnetekstiilistä. Raanujen nimet viittaavat Lapin luontoon, sen ihmisiin ja kertomuksiin.

2.jpg

Jäämeri (1964). Teoksessa Arktinen horisontti. Kuva Matti Saanio. 

Montellin raanuissa oli aina alku ja loppu. Taiteilija painottikin, että jokainen raanu oli yksi kokonaisuus, ei metritavaraa. Kudonnainen päättyi ylhäällä kahteen sivuille sidottuun lettiin ja tupsuun. Takapuolella oli yrityksen logo ja raanun nimi.

Viimeksi suunnittelemaansa raanumallien kokoelmaa taiteilija nimitti kurinpalautusraanuiksi. Tällä hän viittasi palaavansa suunnittelussaan tasaraitaisiin perinnetekstiileihin. Raanujen harrastuskudonnasta oli tullut 1960-luvun lopulta lähtien muoti-ilmiö ja monenlaiset iloisen kirjavat raanut ilmestyivät osaksi kotien sisustusta. Taiteilija toivoi, että hänen suunnittelemansa tasaraitaiset, esteettisesti helpommin hallittavissa olevat mallit toimisivat esimerkkeinä kauniimpien raanujen kudonnalle.

4.jpg

Iltalypsyn aikaan (1976). Teoksessa Arktinen horisontti. Kuva Matti Saanio. 

Elsa Montellin raanut kudottiin aina kokovillaisiksi. Kehräämöltä tilatut, toivotun kierteiset langat värjättiin itse. Värikartta oli laaja, noin 130 sävyä. Osin käytettiin myös lampaanvillan luonnollisia värejä sekä joitakin vain kasviväreillä saatuja sävyjä.  Raanuja kudottiin samaa mallia mukaillen eri kokoja. Pienintä kudonnaista (60 cm x 70 cm) nimitettiin turistiraanuksi, sillä se oli helppo ottaa mukaan. Suurin kudonnainen (140 cm x 220 cm) valittiin usein myös julkisen tilan tekstiiliksi.

5.jpg

Sininen hetki (1964). Kuva Rovaniemen taidemuseo.

Lehtihaastatteluissa Montell esitti raanulle myös funktionaalisia käyttökohteita. Puolisonsa valokuvaaja Matti Saanio ottikin raanuista kuvia, joissa tekstiili oli sijoitettu osaksi modernia sisustusta esim. oviverhoina tai sängynpeittoina.

Lisätietoa Elsa Montellin taiteesta.

Ahmavaara, Anna-Liisa (1970). Suomalaisia tekstiilejä. Helsinki, Otava.
Tenkama, Pirkko & Ylimartimo, Sisko (1998). Arktinen horisontti, Jokivarren värjäri Elsa Montell ja hänen taiteensa. Akatiimi Oy, Helsinki.
Tuovinen, Heli (2013). Sisältäpäin nähtyä. Elsa Montellin Lokan allas -ryijy. Tavallisen epätavallisia naisia. Historian naisten elämänvalintoja pohjoisessa. Toim. Mervi Autti ja Pälvi Rantala. Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi 2013, 181–198.

 

Heli Tuovinen tekee Elsa Montellin taidetta koskevaa väitöskirjaan tähtäävää tutkimusta Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan. Montellin taiteen kautta Tuovinen tarkastelee suomalaisen kulttuurihistorian ilmiöitä 1950-luvulta 1970-luvulle.

Heli Tuovinen on aiemmin tutkinut visuaalisen kulttuurin alueella nuorten arkikuvien lukutaitoa (KM, Lapin yliopisto). Tuovinen on valmistunut tekstiilisuunnittelijaksi Saksassa (Reutlingen University, Textile Design). Erikoistumisalueena on villakuitu tekstiilin ja tekstiilitaiteen materiaalina.

Heli Tuovinen
heli.tuovinen@ulapland.fi
Puh. +385 40 8325695