Kesäkuu: Marilyn Monroe 1994 ja 2005

Marilyn Monroen hahmo on tietysti koko maailmalle tuttu. Maskeeraajalle Marilyn on yksi arkkityypeistä, johon usein palataan. Nuoruuden yksi keräilyharrastuksistani oli Marilyn. Ja saattoi tuolla kauneuden harrastamisella olla osansa ammatinvalintaanikin.

Kuva 1. Mustekynäpiirustus kauneuden ihanteesta, kirjoittajan piirtämä 13-vuotiaana lähetetty kirjekaverille.


Hahmoa sivuttiin Helsingin Kaupunginteatterin esityksessä Piukat Paikat (1994). Sugarin roolia näytteli Sari Mällinen. Vaikka hahmo näytelmässä ei ollut Marilyn, mielikuva filmistä ja Marilynistä on vahva. Ehdotin ohjaaja Ritva Holmbergille, että tehdään Sugarista tummatukkainen tai jos blondi, niin ainakin polkkatukkainen. Ritva ei lämmennyt ajatukselle.

Kuva 2. Sari Mällinen, maskikuva esityksestä Piukat Paikat (Helsingin Kaupunginteatteri 1994). Kuva kirjoittajan arkistosta.
Kuva 3. Sari Mällinen oli mallina peruukkinäyttelyni (Paratiisiemme hahmoja 1997) valokuvateoksessa ”Sisäänpäin kääntynyt nousuhumala”, joka melko suoraan viittaa Monroen viimeisiin vuosiin. Kuva: Rauno Träskelin.


Tampereen Työväen Teatterin musikaali Marilyn (2005) oli miellyttävä työ. Aihehan oli jo entuudestaan tuttu. Työtä helpotti myös se, että vastasin ainoastaan Sari Siikanderin (Marilyn Monroe) naamioinnista ja kampauksista ensi-iltaan saakka. Suorastaan luksusta ‒ olinhan jo tottunut viemään maaliin isojakin kokonaisuuksia-yleensä yksin. Suorastaan luksusta!


Hyvissä ajoin ennen harjoitusten alkua valmistin yhden peruukin ja tehtiin ensimmäinen koemaski, jossa tuli aika selväksi, ettei mitään ongelmia ollut näköpiirissä koskien Siikanderin naamiointia. Kasvojen mittasuhteet olivat täysin samat, joten mitään erikoisjuttuja ei tarvinnut tehdä. Tarkistin asian laittamalla molempien kasvokuvat päällekkäin.

Kuva 4. Sari Siikanderin ensimmäinen koemaski Marilyn-rooliin. Kuva kirjoittajan arkistosta.


Musikaali kävi läpi Marilynin lyhyen elämän tärkeimmät käänteet, muutoksen ruskeaveriköstä maailman kuuluisimmaksi Blondiksi musikaalinumeroita unohtamatta. Musikaalin ohjasi Tiina Brännare ja puvusti Matti Seppänen. Teoksen kirjoittivat Eppu Nuotio ja Tiina Brännare. Peruukkeja valmistin Siikanderille 6 kpl. Ensimmäinen tietysti tummanruskea ja loput vaaleita, niin että värisävyt vaihtuivat kullanvaaleasta hiekanvaalean kautta viimeiseen täysin valkoiseen. Yhden peruukin valmistamiseen menee keskimäärin 40 työtuntia eli 1 työviikko. Hiukset kiinnitetään pohjaansa solmimalla pienellä koukulla. Työ vaatii kärsivällisyyttä ja istumalihaksia. Tekniikka on kehitetty 1600-luvulla.

Kuva 5. Marilyn oli oikeasti tummatukkainen. Peruukki tehtiin italialaisesta hiuksesta, joka permanentattiin, jotta hiukset saatiin näyttämään luonnonkiharilta. Kuva: Ari Ijäs.


Tässä kohtaa korostaisin yhteistyön merkitystä. Teatterin tekeminen parhaillaan sitä. Jos oopperan kummituksessa oli omat (turhatkin) haasteensa tällä saralla, Marilynissä ne loistivat poissaolollaan. Olen tehnyt monenlaisten näyttelijöiden kanssa yhteistyötä. Parhaimmillaan homma viedään yhdessä maaliin toista tukien ja kunnioittaen. Vaikka Marilynistä on jo 14 vuotta, tulee vieläkin hyvä mieli, kun muistaa, miten miellyttävä oli yhteistyö Sari Siikanderin ja muun työryhmän kanssa. Hyvä työtoveruus saa maskeeraajan(kin) tekemään parhaansa. Myöskään hyvä naamiointi ei koskaan pelasta, jos ongelmia on näyttelijäntyössä, mutta epäonnistunut naamiointi voi kyllä raunioittaa hyvänkin roolityön. Näitäkin on valitettavasti nähty. Siikander rakensi roolin taitavasti ja teki Marilynistään syvästi inhimillisen ihmisen.

Kuva 6. Yhdennäköisyyttä ei voinut olla huomaamatta. Kuva: Ari Ijäs.


Maskeeraus huomioitiin useissa arvosteluissa, mikä tietysti ilahdutti. Ehkä paras kiitos oli erään katsojan kommentti; mies oli närkästynyt siitä, että musikaalin julisteessa ja mainosmateriaaleissa käytettiin oikean Marilynin kuvaa. Kuvassa on kyllä Sari Siikander. Olin läsnä, kun tuo kuva otettiin.

Kuva 7. Mieskatsojaa närkästyttänyt kuva. Kuva: Ari Ijäs.


Pekka Helynen