Vuonna 2021 Kuukauden tekstiili -sarja esittelee teidän, seuran rakkaiden jäsenten tärkeitä tekstiilejä. Marraskuun kirjoittaja on Kirsti Kesälä-Lundahl.Kirsti kertoo: valmistuin kotiteollisuusopettajaksi 1971 Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistosta. Olen toiminut oppilaitoksessa kudonnanopettajana ja johtokunnan jäsenenä sekä vuoden Wetterhoff-säätiön myymälässä. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n kehittämispäällikkönä toimin lähes 30 vuotta. Valmistuin työn ohessa Helsingin yliopistosta kasvatustieteiden maisteriksi 1994.

Marraskuu: Muistojeni tekstiili – Wetterhoffin Tulppaanidamasti
Elämäni tärkeimmät ja rakkaimmat tekstiilit ovat talonpoikaiset, arkiset räsymatot, joita olen kutonut lähes jokaisena kesänä, ja kartanoiden hienostunutta tyyliä edustava Tulppaanidamasti. Valitsin näistä esittelyyn aivan erityisestä syystä damastin.


Joulu kolkuttelee jo kohta ovelle. Jouluun liittyy monenlaisia perinteitä, joissa tekstiileillä on tärkeä osa. Tulevana jouluna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Tulppaanidamasti-kaitaliina koristi ensimmäisen kerran omaa kotiani. Olin valmistunut keväällä 1971 kotiteollisuusopettajaksi Wetterhoffilta ja kutonut siellä opintojen päätteeksi opetusohjelmaan kuuluneen damastin – ensimmäisen ja ainoani. Tästä liinasta on tullut minulle rakas joulutekstiili. Koronasta johtuen luokkamme 50-vuotisjuhlatapaaminen Hämeenlinnassa jäi viime kesänä toteutumatta, mutta palataan siihen damastiin ja sen taustaan.

Tulppaanidamasti. Kuva: Wetterhoff.


Fredrika Wetterhoff (1844–1905) oli visionääri, pedagogi ja tarmokas nuorten naisten aseman edistäjä. Hän perusti vuonna 1885 Hämeenlinnaan nimeään kantavan työkoulun, joka antoi ompelun ja kudonnan opetusta nuorille tytöille. Kurssin käyneet työllistyivät hyvin kutomalla tilaustöitä ja myöhemmin opettajina, kun kudontaharrastuksen lisääntyessä maahan ryhdyttiin perustamaan kutomakouluja. Fredrika, kuten me hoffilaiset häntä tuttavallisesti kutsumme, näki tarpeelliseksi aloittaa kudonnanopettajakoulutuksen 1890. Kansainvälisyys näkyi niin Wetterhoffin opiskelija- kuin opettajakunnassa, alan teknisen kehityksen seurannassa ja hankinnoissa sekä näyttelytoiminnassa. Yhteydet Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan, erityisesti Saksaan, olivat tärkeitä.


Wetterhoffin perustamisesta lähtien tilaustyöt, erityisesti pöytäliinat, olivat suosittuja ja tärkeitä myös toiminnan rahoituksen välineitä. Käsinkudotun Tulppaanidamastin tarkkaa alkuperää tai ikää ei varmuudella tiedetä. Historiikin mukaan damastia on kudottu ainakin 1900-luvun alusta lähtien. Malli on Wetterhoffin historiikin mukaan peräisin Wreden suvun kartanosta, jonka pöytäliinatilauksen mukana mallitilkku oli ollut. Kun Tulppaanidamastia ryhdyttiin kutomaan työkoulussa, Wredet olivat kuitenkin valinneet kartanonsa omaksi malliksi modernimman ”vasaramallin”, ja niin Tulppaanidamastista tuli Wetterhoffin nimikkodamasti. Sitä on kudottu lähes koko Wetterhoffin työkoulun ja Wetterhoff-säätiön ammattikutomon historian ajan. Se on ollut Wetterhoffin pitkäaikaisin, tunnetuin ja suosituin tuote. Tarina kertoo damastia hankitun jopa Ruotsin hoviin. Damastin suosiosta kertoo myös se, että ammattikutomon luottokutoja Maria Saarinen kutoi Tulppaanidamastiliinoja lähes 50 vuotta ammatikseen. Kutojan ammattitaito mitattiin erityisesti leveissä pöytäliinoissa, joissa oli sauma keskellä: tulppaanirivien tuli täsmätä keskisauman kohdalla ilman pienintäkään porrastusta. Damasti kudottiin perinteisesti luonnonvärisestä, ohuesta pellavalangasta eli aivinasta. Tiheys saattoi olla jopa 20 lankaa/cm Muistan myymälässä työskennellessäni nähneeni myös vaalealla roosalla, keltaisella ja valkoisella kuteella kudotut liinat. Tulppaanidamastiin suhtauduttiin Wetterhoffilla kuin johonkin pyhään – se oli arvokas, tarkkaan säädelty ja muuttumaton! Mielenkiintoista on, että vaikka Wetterhoffilla käytettiin monia nimekkäitä tekstiilitaiteilijoita, niin sen tunnetuimman tuotteen suunnittelijaa ei tiedetä.

Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusopettajaopisto oli kudonnan ”korkeakoulu”, jossa opiskelun päätteeksi kudottiin ”diplomityönä” Tulppaanidamasti-kaitaliina tai vähintään -tabletti. Halusin kaitaliinastani pitkän, joten kudoin sen viikonloppuna. Muistoissani tunnen vieläkin tyhjän kutomon tuoksun ja hartaan tunnelman, jonka rikkoivat ainoastaan damastipuiden luhan rytmikäs pauke ja aika-ajoin takkuilevat reikäkortit, joita piti tarkistaa. Liina tuntui niin hienolta ja arvokkaalta, että sitä on tuskin raaskinnut käyttää.

Viidessäkymmenessä vuodessa moni asia on Wetterhoffilla muuttunut. Wetterhoffin oppilaitos jatkaa osina Hämeen Ammattikorkeakoulua ja Ammattioppilaitos Tavastiaa. Wetterhoff-säätiö jatkaa liiketoimintaa tutuissa tiloissa linja-autoaseman tuntumassa. Tulppaanidamasti elää uutta elämää. Wetterhoffin130-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2015 laajennettiin Tulppaanidamasti-mallistoa uusiksi sisustus- ja neuletuotteiksi. Tulppaanidamastista valmistettiin myös koru. Perinteinen käsin kudottu Tulppaanidamasti-liina päivitettiin teollisesti kudottavaksi damastiksi yhteistyössä Lapuan Kankureiden kanssa. Samalla damastin kudonta siirtyi Lapuan Kankureille.

Sytytän joulutuikun noin 120-vuotiaalle Tulppaanidamastille ja omalle rakkaalle 50-vuotiaalle joululiinalleni. Tulppaanidamastini on minulle ennen kaikkea tunnetekstiili. Se nostaa mieleeni lämpimiä muistoja Wetterhoffista ja hoffilaisista; sen hienosta henkilökunnasta ja opettajakollegoista, joista monien kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Erityisen mieluisaa on ollut seurata työssäni valtakunnallisessa järjestössä monien entisten oppilaitteni ammatillisia polkuja. Ja Hämeenlinnassa käydessäni poikkean edelleen Wetterhoffin myymälässä ja myös Hoffin kahviossa. Me voimme lähteä Wetterhoffilta, mutta hoffilaisuus ei lähde meistä!

Toivotan hyvää joulun odotusta tekstiilikulttuuriseuralaisille, hoffilaisille ja kaikille käsityön ystäville!

Jouluinen Tulppaanidamastini. Kuva: Lauri Lundahl.

Kirsti Kesälä-Lundahl