Kuukauden tekstiilit 2012

Vuoden 2012 tekstiilit ovat Maija-Leena Seppälän kokoelmista

Tammikuu

Työ voi muodostua myös rakkaaksi harrastukseksi ja niin on käynyt minulle. Työurani alkuajoista saakka olin innostunut kehittämään uusia asioita, mutta toisaalta eri kulttuurien käsityöt kiinnostivat. Todellisen herätyksen kirjontaan sain ensimmäisellä käsityöopettajaopiskelijoitten kanssa tehdyllä matkalla Lontooseen 1970-luvun alussa. Lontoon museot, kirjakaupat ja ja The Embroiderer`s Guildin kokoelmat tekivät järisyttävän vaikutuksen pienistä ympyröistä tulleeseen nuoreen opettajaan.

Lontoosta tuli myöhemmin kotikaupunkini ja silloin osasin jo hyödyntää kaupungin tarjonnan. Käytännössä asuin museoissa, näyttelyissä ja osallistuin Lontoon yliopiston taideoppilaitoksen kirjontalinjan opetukseen. Samalla tutustuin kirjonnan huippuosaajiin. Aloin myös ostaa mielenkiintoisia tekstiilejä antiikkimarkkinoilta.
Ensimmäiset kirjonnat olin tosin ostanut jo aikaisemmin 1960-luvun alussa Helsingin Stockmannilta. Siellä oli etnisten tekstiilien ja tavaroitten myyntinäyttely, josta ostin intialaisen ovenpäällysvaate toranin ja neljän norsun ryhmän. Ne koristivat yksinkertaista 1960-luvun kotiani enkä suinkaan ajatellut siinä vaiheessa mitään kokoelmaa.

Erityisesti Lontoon kauden jälkeen aloin matkustaa kirjonnan kannalta mielenkiintoisiin kohteisiin niin usein kuin budjetti ja työ sen salli. Kolusin museoita ja ostin tekstiilejä, joista ajattelin olevan iloa opetuksen tueksi. Järjestelmällistä ja etukäteen harkittua ostaminen ei aina ollut ja näin jälkikäteen se harmittaa. Samoin se, että joissakin kohteissa en ymmärtänyt ostaa tiettyjä tekstiilejä, joiden arvon oivalsin vasta myöhemmin kirjallisuuden tai museokokoelmien kautta. En myöskään merkinnyt muistiin hintoja enkä aina kiireessä ostopaikkaa ja –aikaakaan kuten viisas keräilijä olisi tehnyt.

Kokoelmani kirjonnat olivat tiiviissä käytössä käsityönopettajien koulutuksessa. Kuvasin kirjonnat ja käytin dioja luentojen elävöittämiseen. Sen lisäksi rakensin tekstiileistä vaihtuvia näyttelyitä opetuksen oheen. Mielestäni oli tärkeää osoittaa opiskelijoille, että kirjonnat eivät ole pelkästään kauniita ja taidokkaita esimerkkejä jostain tekniikasta, vaan niiden välityksellä voidaan viestiä monia asioita. Ne voivat kertoa mistä kulttuurista, maasta tai jopa mistä kylästä kirjonnan kantaja on kotoisin, mikä on hänen sosiaalinen statuksensa, mitä kirjonnan värit ja kuviot kertovat ja mikä merkitys on kirjonnan materiaaleilla. Kirjonnan paikat vaatteessa olivat myös osa tärkeää suojelufunktiota. Nämä edellä mainitut piirteet näkyvät kirjonnoissa kaikkialla maapallolla.

Pieni osa kirjotuista tekstiileistä on edelleen osa kotieni sisustusta, mutta pääosa on ollut laatikoissa kaappien kätköissä. Suuri huoleni onkin ollut se, mihin ne joutuvat minun jälkeeni. Ilokseni Yliopistomuseo on nyt luvannut ottaa vastaan opetuksessa käyttämäni tekstiilit.