Luovuus ja luovuustaidot

Minulta usein kysytään voiko luovuutta opettaa ja opetella vai onko se ainoastaan syntymälahjana saatava ominaisuus. Luovuus ei ole mikään yksiselitteinen käsite vaan luovuutta on monenlaista ja sille on käyttöä monin tavoin. Luovuutta tarvitaan niin tieteessä ja taiteessa kuin arkielämänkin osa-alueilla. Osa luovuudesta on henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten pitkäjänteisyys, jota voi harjaannuttaa, osa taas on taitoja, jotka on opeteltavissa, kuten ideointi ja ideoiden kehittely. Luovuus on inhimillinen mahdollisuus toteuttaa asioita kunkin omista lähtökohdista ympäristön myötävaikutuksella. Näin ymmärrettynä luovuutta voi opettaa, opetella ja luovuuttaan voi kehittää. B. Disraelin sanoin "Suurin hyvä, minkä voit toiselle tehdä, ei suinkaan ole rikkauksien jakaminen hänen kanssaan. Se on hänen omien rikkauksien paljastaminen hänelle".

Yksi luovuustaito on havaitseminen. Meistä kukin voi kehittää herkkyyttään havaita ilmiöitä kaikilla aisteillamme, kaikkialla ja kaiken aikaa. Kokonaisvaltainen aistiminen ja havaitseminen mahdollistavat laaja-alaisesti erilaisten elementtien, kuten muotojen, tekniikoiden, materiaalien jne. yhdistelemisen. Tämä puolestaan synnyttää uusia ilmiöitä, auttaa löytämään ratkaisuja ongelmakohtiin ja luo erilaisia tapoja toteuttaa itseään. Yhtenä esimerkkinä tästä on neule- ja virkkausgraffitit, joissa nykyilmiöksi yhdistyvät ympäristö, graffititaide ja käsityöperinne.

Yksi tärkeimmistä luovuutta tukevista ominaisuuksista on hyvä ongelmanratkaisukyky. Ja loistava taito on myös laittaa ongelma välillä syrjään ja antaa tilaa alitajunnan työskentelylle. Näin ongelma voi ratketa kuin itsestään. Aamulla herätessään saattaa löytää päästään juuri sen ajatuksen, joka vie käsillä olevaa työtä eteenpäin. Olenkin joskus miettinyt, mahtaako Nukkumatti valvoa tekijänoikeuksiaan…

Luovuus vaatii myös niinkin arkisia ominaisuuksia kuin itsekuri ja sinnikkyys. Täytyy jaksaa kokeilla ja epäonnistumisesta huolimatta yrittää uudestaan ja uudestaan. Vain kokeilemalla saavuttaa oivalluksia, jotka taas kuljettavat uusiin ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin. Myös riskinotto on osa luovaa prosessia. Sen kanssa kulkee käsi kädessä epävarmuuden tunne, jota täytyy sietää saavuttaakseen tavoitteensa; toimiiko valitsemani tekniikka ja materiaalit, riittääkö aika, riittävätkö kykyni… Tässä puuhassa auttaa mm. taito siirtää mielihyvänkokemusta ja sietää epämukavuusaluellaan mutkittelua.

Terve itsekritiikki ja pyrkimys erinomaiseen tulokseen, siis täydellisyyden tavoittelu, oikealla tavalla valjastettuna luovuuden käyttöön, auttavat kehittymään luovuudessa ja omassa ilmaisussa. Itsekriittisenäkin täytyy kuitenkin osata siirtää arviointia mahdollisimman pitkälle ja ymmärtää pitää ongelmat avoinna niin kauan kuin pystyy.

Luovuus ei ole pelkkää flow-ilmiössä leijumista, turhautuminen on tuttu tunne. Hyvä itsetuntemus auttaa tunnistamaan tunteen ja välttämään sen, ettei turhautumisesta muodostu estettä luovuuden toteuttamiselle ja kehittymiselle.

Taiteellisessa luovassa prosessissa korostuu itse toiminta. Tuotos ei ole niinkään päämäärä vaan väline. Usein käy niin, että alkuperäinen suunnitelma ja tavoite on matkan varrella muuttunut täysin toiseksi. Tämä kuuluu olennaisena osana luovaan prosessiin. Henkilökohtaisissa prosesseissani keräilen informaatiota, ideoita, laajalti omista sisäisistä varastoistani, täydentäen niitä ulkoisella informaatiolla. Mitä enemmän elementtejä on käytössä sitä runsaammin ja rikkaammin voi itseään toteuttaa ja luoda uusia jännittäviä polkuja kohti toteutusta. Omassa kehityksessäni on auttanut merkittävästi eteenpäin itseohjautuvuus ja korkea itseaktiivisuuden aste. Olen opettanut itse itseäni.

Kuvat ovat teoksestani "Kasvanut" (100x100 cm) vuodelta 2016. Olen siinä skaalannut
virkkausta jättikokoon, yhdistänyt tekstiiliä ja paperia laminoimalla ja maalannut työn mm. kahvilla.