Alttarivaate Karjasillan kirkkoon

Kirjoittaja: Päivi Fernström

Dora Jung aloitti kirkkotekstiilien suunnittelun jo 1930-luvulla. Hänen viimeiset kirkkotekstiilinsä valmistuivat Olarin kirkkoon, Espooseen. Ne olivat vielä kangaspuissa, kun hän joulun alla 1980 nukkui pois.

Kirkkotekstiilien tilaukset yleistyivät 1960-luvulla ja silloin tilattiin yleensä kaikki liturgiset värisarjat. Uusia kirkkoja suunniteltiin ja jo rakennusvaiheessa otettiin usein yhteyttä taiteilijoihin. Myös Dora Jung sai tehtäväkseen lukuisten tekstiilikokonaisuuksien suunnittelun. Hänestä tuli useiden kirkkojen "luottosuunnittelija", sillä hän sai uusia tilauksia myös niiltä seurakunnilta, joille hän oli jo aikaisemmin suunnitellut kirkkotekstiilejä. Myös saman seurakunnan eri kirkkoihin tilattiin tekstiilejä Jungilta.

Kirkkotekstiilejä tilattiin 1960–luvulla niin paljon, että kutomon toiminnassa on havaittavissa hieman rationalisoinnin merkkejä: eri kirkkoihin kudottavia tekstiilejä saatettiin valmistaa samasta loimesta. Myös samaan kirkkoon tulevia tekstiilejä ja eri liturgisia värejä kudottiin samoista loimista. Damastitekniikka mahdollisti silti yksilöllisen ilmeen säilymisen, sillä ainoastaan kuvioissa oleva väri piirtyi samanvärisenä näistä eri tekstiileistä. Kude muodosti tekstiilin varsinaisen värityksen, joka oli paitsi liturgisen värityksen mukainen myös kirkon väritykseen sopiva. 1960-luvun kuluessa Jungin kirkkotekstiilit tulivat yhä pelkistetymmiksi. Tästä yhtenä esimerkkinä on Karjasillan kaunis punainen alttarivaate. Siinä on kaikki kirkolliset symbolit uudella tavalla voimakkaan vaikuttavin vedoin kudottu esiin. Sydämet, tiimalasi, kruunu – myös orjantappurakruunu – löytyvät alttarivaatteesta. Tämä on mielestäni yksi vaikuttavimpia antependiumeja Jungin tuotannossa.

PAX IN TERRA IN HOMINIBUS BONAE VOLUNTATIS.