Marraskuun tekstiili on tekstiilityönopettaja Tuija Vähävuoren huopatekstiili. Tuija opettaa muun muassa tilkkutyötä, huovutusta ja kankaankuviointia seudullisessa kansalaisopistossa Lahdessa. Käsitöiden tekeminen koukuttaa myös vapaa-ajalla ja Tuija istahtaa mielellään käsitöiden ääreen kotioloissa.

HAIKEUS-huopatekstiili

Kirjoittaja ja kuvat: Tuija Vähävuori

Tekstiilitöissä kiehtoo materiaalien ja työtapojen moninaisuus, huovutuksessa materiaalin tuntu, värimaailma ja mahdollisuudet. Huopa taipuu moneen muotoon, vahvuuteen ja käyttötarkoitukseen. Huovutus on ollut eräs mieluisimpia työtapoja ja aiemmin huovutin lähinnä käyttö- ja sisustustuotteita. Yhdistelen villaan usein muita kuituja ja kankaita tai rikastan huopaa käsin- ja konekirjonnalla, jotta saan pinnasta mielenkiintoisen. Senpä takia kiinnostus jatkojalostaa tasomaista huopaa alkoi kiehtoa. Huopa ei ole perinteinen tilkkuompelun materiaali, joten halusin kokeilla, miten materiaali taipuu tilkkutyöksi. Innoituksen lähteenä voi toimia esimerkiksi kaappien kätköistä löytynyt tilkku. Semmoisia kun tahtoo vääjäämättä kertyä käsityöalan toimijalle.

Idea Haikeus-huopatekstiiliin sai alkunsa käsinpainetuista silkkishifongeista, joita olin huovuttanut merinovillan kanssa. Osallistuin 2011 Tanskassa kansainväliseen Felt in Focus -huopasymposiumiin, jossa järjestettiin erilaisia kursseja. Tekstiilitaiteilija Kirsten Lundbergin kurssilla "Print, paint and reserve on silk for nunofelting" kokeiltiin erilaisten silkkikankaiden painamista valotuskaavioilla ja niiden jatkotyöstämistä merinovillan kanssa. Väripigmentit sekoitettiin painoemulsioon, jonka koostumus ei estänyt villakuidun kiinnittymistä silkkiin. Painoin erilaisia kuvioita silkkishifonki- ja silkkipongeepaloihin. Painojälki oli pehmeä. Myöhemmin huovutin silkit merinoneulahuopaan. Materiaalit kutistuivat yli 30 % alkuperäisistä mitoistaan.

Tilkkutöissäni käytän usein vahvoja värejä. Haikeus-työhöni sen sijaan sopii vaaleammat herkät sävyt. Viehätyin silkki-huopatilkkuihin, joissa kuvioaiheina mm. käsinkirjoitetut tekstit ja Leonardo da Vincin tuttu piirros naisen päästä. Tilkut silmällä pitäen etsiskelin oheen muuta materiaalia. Löysin teollista huopaa ja värjäsin muutamia paloja happoväreillä. Ryhdyin suunnittelemaan erästä yhteisnäyttelyä varten tilkkutyötä. Rikastin tilkkupintaa vapaalla konekirjonnalla ja kirjontapistoin. Väliin vanu ja taustakangas, lopuksi tikkaus, reunojen viimeistely ja keppikujan kiinnitys. Työn korkeus 49 cm ja leveys 85 cm.

Käsityöt ovat keino ilmaista itseään ja niihin voi kätkeä tekijän omaa historiaa. Perinteisesti räsymattoja kudottiin ja tilkkutäkkejä ommeltiin vanhoista tai rikkimenneistä vaatteista ja lakanoista. Räsymaton raitaan ja tilkkutyön mallikertoihin kätkeytyy elettyä elämää. Katsellessani Leonardo da Vincin piirrosta olin havaitsevani naisen kasvoissa ujoutta tai haikeutta. Tilkkutyöni sai sen takia nimekseen Haikeus. Tunnen silloin tällöin haikeutta. Liittyykö se nuoruuteen vai elettyyn elämään? Enpä tiedä. Ei ole kuitenkaan hyvä juuttua menneeseen vaan elämä on tässä ja nyt.

"Haikeus" on kiertänyt tilkkutyönäyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Se on ollut esillä mm. Vaasassa, Virroilla, Valkeakoskella, Raahessa ja Kangasalla sekä Tanskassa, Ranskassa ja Hollannissa. Näyttelyt ovat hieno mahdollisuus tehdä tunnetuksi suomalaisia tilkkutöitä. Tilkkutöissä yhdistyy käsityöperinne, tekstiili-ilmaisu, monet materiaalit ja työtavat. Tilkkuilijoilla on oma yhdistys, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry, jonka jäsen olen. Tilkkutöiden tekeminen on kansainvälistä toimintaa ja tilkut yhdistävät samanhenkisiä ympäri maailmaa. Lahden tilkkukillan tilkkukavereiden kanssaolimme lokakuun loppupuolella rakentamassa tilkkusiltaa ystävyyskaupungissa Saksan Garmisch-Partenkirchenissä Lempivuodenaikani-näyttelyn kera.