Kuukauden tekstiili 2018 - heinäkuu

01.07.2018

Helena Vaarin ajatuksia työstään ja teoksistaan

Kirjoittaja: Helena Vaari

Suunnittelen ja valmistaman taide- ja kirkkotekstiilejä. Olen suunnitellut neljä piispankaapua ja kirkkotekstiilit kymmeneen kirkkoon sekä ollut muotoilijana Sellgrenillä Orimattilassa ja Marja Kurjella Helsingissä. Kotini ja työtilani ovat Hollolassa.

Helena Vaari taidekirjoo. Kuva Seppo Sirkka
Helena Vaari taidekirjoo. Kuva Seppo Sirkka

30 vuoden aikana käsistäni on lähtenyt lähes 300 kirkkotekstiiliä. Koska tekstiilit on valmistettu laadukkaasti kestävistä materiaaleista, ovat ne kaikki edelleen käytössä kirkkojen tilaisuuksissa. Olen myös taidekäsityöläinen ja valmistan suunnittelemani tekstiilit. Tekniikka on vaativaa taidekäsityötä, jossa yhdistyvät vapaa taidekirjonta ja applikaatio. Kirkkotekstiilit valmistettiin jo keskiajalla kirjomalla ja ompelemalla. Taidekirjontani pohjautuu vanhaan perinteeseen tämän päivän menetelmillä.

Väri, muoto, kangas, lanka, valo, varjo ja kontrasti ovat taiteeni avainsanoja. Tekstiilitaiteelle on ominaista materiaalin vahva olemus. Kuvaan taidetekstiileissä usein kangasta kankaalla. Vaate ihmisen päällä on hyvin veistoksellinen. Kankaan laskosten kuvaaminen lähes samalla materiaalilla tasossa, kuvana, on aina kiehtonut minua. Tumman sininen kangas varjon kohdassa alkaa elää, kun sen päälle kirjoo oranssia lankaa. Valkoinen silkkilanka saa kankaan valoisan kohdan loistamaan

Roomatar ompelukoneessa. Kuva Helena Vaari.
Roomatar ompelukoneessa. Kuva Helena Vaari.
Roomatar, 2017. Helena Vaari. Kuva Johannes Wiehn.
Roomatar, 2017. Helena Vaari. Kuva Johannes Wiehn.

Tekstiilit ovat tapani maalata. Käsittelen värejä samalla tavalla kuin öljyvärimaalari; tämä lisää punaista maalia, minä punaista kangasta ja lankaa teokseen. Materiaali antaa teokselle mielenkiintoisen struktuurin. Pieni lanka on jo itse kolmiulotteinen, langassa on kierre, kiilto ja vahva väri. Lanka on väri ja neula sivellin.

Kankaiden ja lankojen yhteys - en kirjo pintaa täyteen, kankaan pitää hengittää. Suurin ompelukoneeni on Pfaff Powerquilter 16.0, sen ompelusyvyys on 42 cm. Koneella ommellaan vain vapaata konekirjontaa.

Liturgiset tekstiilit eli kirkkotekstiilit ovat kristinuskon sanomasta vertauskuvin kertovia tekstiilejä, joilla on sekä esteettinen että käytännöllinen tehtävänsä jumalanpalveluksessa. Kirkkotekstiilit kuuluvat osana jumalanpalvelukseen, aivan kuten puhe, musiikki, kukat ja koko kirkkotila.

Pyhtään kirkon violetti antependium, Helena Vaari, 2017. Kuva Juha Tanhua.
Pyhtään kirkon violetti antependium, Helena Vaari, 2017. Kuva Juha Tanhua.

VIOLETTI ANTEPENDIUM:

Antependium eli alttarivaate peittää koko alttarin, myös sen sivut. Kokonaisleveys on lähes 4 m. Tekstiiliin on kulunut ompelulankaa 20 km. https://www.helenavaari.fi/tiella-ken-vaeltaa/

Pyhtään valkoinen antependium, Helena Vaari. Kuva Johannes Wiehn 2017.
Pyhtään valkoinen antependium, Helena Vaari. Kuva Johannes Wiehn 2017.

VALKOINEN ANTEPENDIUM:

Kuvassa kirkkotekstiili on näyttelyssä esillä, ei kirkossa. Symboliikka on pihlajan vuodenaika kirkkovuodessa. Keltainen on kuin kulta. Ompelutekniikassa on yhdistetty applikaatiota ja vapaata konekirjontaa. https://www.helenavaari.fi/kirkkotekstiilit/pyhtaan-pyhan-henrikin-kirkko/

Kasvit ovat yleisimpiä kristillisiä symboleja, joita Raamatussa mainitaan. Valkoinen jouluruusu tunnetaan Neitsyt Marian kukkana, sinivuokko on kevään ja uuden elämän symboli ja pihlajaa on perinteisesti pidetty pyhänä puuna. Pihlajan kukat ovat kuin kruunu ja marjat kuin veripisarat. Kielo on kansalliskukkamme, mutta myös Marian, viattomuuden ja uuden alun symboli.

Pihlajan lehdet kaartuvat antependiumissa eli alttarivaatteessa, kuten Pyhtään kirkon holvikatto, kohti valoa. Kullankeltainen väri kertoo valkoisesta kirkkotekstiiliväristä juhlan, ilon ja valon värinä. Alttarin keskiaikaisten veistosten uurteissa pilkottaa värejä ja kultaa kuin muistona – antependium tuo esille vuosisatojen takaisen väriloiston.

Haluan kertoa kirkkotekstiileillä sanomaa kaikille ihmisille, niillekin, jotka eivät ole symboliikan asiantuntijoita. Toivon, että tekstiilit omalla tavallaan antaisivat henkistä voimavaraa ihmisille ja kertoisivat kirkkovuoden sanomaa kuvioillaan ja estetiikallaan – kuin rukouksena.

Piispa Teemu Laajasalon liturginen vaatetus, 2017 . Kuva Markku Pihjala.
Piispa Teemu Laajasalon liturginen vaatetus, 2017 . Kuva Markku Pihjala.

Markku Pihjalan ottama kuva Helsingin tuomiokirkosta 12.11.2017, kun Laajasalo vihittiin piispaksi. Olen taidekirjonut symboliikan ja vaatteen on ommellut artenomi Tytti Helles. Takaosan valkoinen risti symboloi tuomiokirkkoa, josta lähtee aaltoja joka suuntaan. Sana laajenee. Valkoinen silkkinen risti hohtaa vahvasti, koska se on kirjottu tummansiniselle villakankaalle. https://www.helenavaari.fi/piispa-laajasalon-liturginen-vaatetus/

Kirkko on työllistänyt taiteilijoita satoja vuosia. Joka kerta kun käyn kirkossa valmisteilla olevien töitteni kanssa, tunnen suurta kiitollisuutta saadessani tehdä työtä pyhään paikkaan. Se on suuri ilo ja kunnia. Voin itse olla yhtenä lenkkinä niiden taiteilijoiden ketjussa, jotka ovat jo melkein pari tuhatta vuotta saaneet rakentaa ja koristaa kirkkoja.