Kuukauden tekstiili 2024 - elokuu
Kirja-arvostelu:
Teija Alanko : Nokkosvillaa & värttinänkehriä – tarina tekstiilikäsityön historiasta. Vastapaino, Tampere. 2024.
Teksti: Jenni Suomela
FT Teija Alanko on tehnyt huikean työn keräämällä viimeaikaisen kotimaisen ja pohjoiseurooppalaisen tekstiiliarkeologian ja tekstiilihistorian tutkimuksen yksien kansien väliin, ja suodattanut sen vielä helposti luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Kirjassa vuorottelevat houkuttelevalla tavalla kirjailijan omakohtaiset ja nykyhetkessä liikkuvat kokemukset ja pohdinnat, tiukan ja aivan vastikään tehdyn tutkimuksen kanssa.
Kirjailija esittelee ensin meillä pohjolassa käytetyt tekstiilimateriaalit villan ja runkokuidut pellavan ja hampun – oman alalukunsa saavat jopa nokkonen ja humala. Kehruun ja värjäystekniikoiden kautta siirrytään käsittelemään kaikkia historian yleisesti tuntemia tekstiilikäsityön tekniikoita kudonnasta, lautanauhoihin, kinnasneulatekniikasta neulontaan ja virkkaukseen, unohtamatta nyplättyä pitsiä tai ryijykudonnaisia. Jo tässä kohtaa listaa rupeaa hengästyttämään, mutta Alanko on tehnyt hienoa jälkeä tasapainottelemalla köykäisen jutustelun ja pieteetillä selostettujen tutkimustulosten selkokielelle sanoittamisessa. Tieteen popularisointia parhaimmillaan!
Tekniikat ja materiaalit yhdistämällä päästään tekstiilien valmistamiseen – mitä, miten ja kenen toimesta on valmistettu. Tuotannosta käsitellään kaikki olennainen tekstiilihistoria aina rautakaudelta teolliseen tuotantoon. Oman osansa saavat vielä kansallispuvut sekä muinaispukuennallistukset
Kirja on kuvitettu asianmukaisilla, lähinnä kirjailijan itsensä ottamilla kuvilla, sekä arkistolähteillä. Jos nyt jotain negatiivista täytyy sanoa, niin kuvat kärsivät kirjaan valitusta mattapintaisesta paperista, ja olisivat päässeet paljon paremmin oikeuksiinsa kiiltäväpintaisina tulosteina.
Vaikka omaa tutkimusalaani onkin juuri tekstiilien kulttuurihistoria, opin kirjasta valtavan paljon. Jouduin koko ajan hyppimään kirjaa edestakaisin, kun keräsin itselleni talteen mielenkiintoisia lähteitä lähdeluettelosta. Tämä todella monipuolinen tekstiilihistoriallinen katsaus kotimaiseen tekstiiliperinteeseen ja perinnetekstiileihin soveltuu niin oppikirjaksi kuin iltalukemiseksi. Itselleni se tulee pysymään hakuteoksena kattavaan ja ajankohtaiseen tutkimuskirjallisuuteen.
Kiitos Teija, mikä kulttuuriteko! Vastaavaa kaikkia aikakausia, tekniikoita ja materiaaleja syleilevää teosta suomalaisesta tekstiilikulttuurin historiasta ei aiemmin ole tehty.