Käspaikat

Elokuun tekstiilit Talvikki Lausalan kokelmista

Tekstiilien keruun yhteydessä Aunuksesta löytyi paljon "käspaikkoja", pitkiä pellavapyyhkeitä, joiden molemmat päät oli koristeltu monin eri tavoin. Pyyhkeillä oli monta käyttöä, arkisina pyyheliinoina tai juhlapäivinä kotia koristamassa, esim ikonin lähellä tai sen ympärille kiedottuna. Juhlavuutta pyyhkeeseen saatiin jo kutoessa kangasta. Puna- tai pitsipoimintaraidat olivat nopeita ja helppoja koristelutapoja. Erilaisilla kirjontatavoilla saatiin kuitenkin enemmän vaihtelua.

Ristipistot olivat meillekin tuttuja, mutta niitä löytyi pyyhkeistä vähiten. Sen sijaan luotoksittain ompelu ja ketjuvirkkauskirjonta näyttivät olleen suosittuja. Luotoksittain ompelusta käytetään meillä nimeä etupistokirjonta, ja se jo viittaa työtapaan. Olin tutustunut siihen jo ennen Aunukseen lähtöä: Kun veljeni tuli lomalle, hän toi minulle tuliaisen, pienen pellavatilkun, jossa oli kirjailua punaisella langalla. Tunnistin sen luotoksittain ompeluksi. Veljeni kertoi löytäneensä tilkun erään aution tuvan nurkasta ja arveli sen kiinnostavan minua. Mieleni teki kokeilla sitä heti. Pula-aika kun oli, ei löytynyt sopivaa kangasta, mutta pala mustaa sertinkiä sai kelvata. Tein siitä pienen esiliinan, jonka helmaan ompelin luotoksittain ompelulla raidan tuon tilkun mukaan. Niin äiti sai joululahjan, jossa oli karjalaista kirjontaa.

Ketjuvirkkauskirjonta oli mielenkiintoinen tuttavuus. Virkkaus tehdään kankaan läpi siten, että ketjusilmukoista muodostuu kankaan pinnalle virkattava kuvio. Työ on joutuisaa ja sitä on mukava tehdä. Joskus sodan jälkeen kokeilin työtapaa ohuelle villapalttinalle ohuella villalangalla. Tein pukuuni irrallisen pienen "edustan" , jota silloin tällöin käytän. Kirjonnan aiheet ovat rajattomat; luonnosta niitä tietenkin löytyy yllin kyllin.