Olkityöt

Heinäkuun tekstiilit Talvikki Lausalan kokelmista

Jatkosodan aikana olin Itä-Karjalassa sotilashallinnon alaisessa työssä Aunuksen työtuvan hoitajana 1942-44. Työtoverini Sofi Nyrkkö oli tullut Aunukseen jo marraskuussa -41, kuten myös Tyyne-Kerttu Virkki, joka toimi koko alueen työtupien tarkastajana. Työtupien tarkoituksena oli työllistää karjalaista naisväestöä, järjestää käsityökursseja ja koota talteen vanhoja tekstiilejä mahdollisesti perustettavaa museota varten. Sofi Nyrkkö piti ensimmäiseksi tallukkakurssin, sillä jalkineiden puute oli suuri. Tyyne-Kerttu Virkki ryhtyi hoitamaan keruutyötä vaihtaen vanhoja tekstiilejä uuteen lakanakankaaseen, josta siellä oli kova pula. Keruutyön tuloksena löytyi paljon kaunista esineistöä tekstiilien lisäksi.

Eräs Aunuksen erikoisuus olivat olkityöt, nimenomaan olkihatut. Niitä oli ollut esillä jopa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä. Vientiinkin niitä oli riittänyt. Nyt aloitettiin olkityöt uudelleen. Rukiinolkia saatiin Aunuksen laajoilta viljapelloilta. Aunuksessa oli vielä 1940-luvulla muutamia iäkkäitä naisia, jotka osasivat tehdä olkipalmikkoa ja hattujakin. He ryhtyivät tekemään palmikkoa kotonaan ja toivat niitä työtuvalle suurissa "kiepeissä" saaden maksun metrimäärän mukaan. Työtuvalla suunniteltiin palmikoista hattujen ohella muutakin esineistöä, mm kasseja, vöitä, leipäkoreja ja tabletteja. Oljista voitiin kutoa myös kaitaliinoja jouluksi.

Anna Laitinen on haastatellut Talvikki Lausalaa käsityötieteen Pro gradu - tutkielmaansa vuonna 2010. Tutkielma kokonaisuudessaan: Käsityötä, kotiteollisuutta ja sosiaalihuoltoa. Työtupa Aunuksessa 1941-1944.