Täkänä

Helmikuun tekstiilit Talvikki Lausalan kokelmista

Täkänä on arvokkaimpia kansanomaisista tekstiileistämme. Ensimmäiset meillä tavatut täkänät ovat kuitenkin tulleet Ruotsista jo keskiajalla ja ovat olleet ammattikankureiden kutomia. Näitä historiallisia tekstiilejä ovat esim Marttilan kirkon ja Rauman luostarin Pyhän Ristin kirkon tekstiilit. Vasta 1800-luvulla täkänät levisivät meillä linnojen ja kartanoiden käyttötekstiileiksi eli peitteiksi, pöytäliinoiksi ja seinävaatteiksi. Täkänä eli lastakudos muodostuu kahdesta erivärisestä kankaasta siten, että alakankaan lankoja nostetaan lastan avulla yläkankaalle mallina olevan kuvion mukaan. Täkänät ovat useimmiten hyvin rikaskuvioisia, aiheina kukat, viiniköynnökset ym kasviaiheet.

Minulla on seinälläni pieni täkänä, missä mustalla villakangaspohjalla on punainen ruususeppele. Sen keskellä on kirjaimet ML, jotka tarkoittavat nimeä Amalia Ulrika Vilhelmina Lyra (Mina-täti s.1824), äitini isotäti. Tämä Mina-täti oli yksi niistä kolmesta sisaruksesta, jotka tulivat nuoren papinperheen mukana Kerimäelle. Mina-täti otti huolekseen perheen vaatehuollon. Hän ompeli, parsi ja paikkasi. Hän ei itse kutonut kangasta, mutta hänen toiveitaan toteutti joskus pappilan oma kutoja Mari Nääsilä, joka kutoi kaikki kankaat, mitä talossa tarvittiin, myös täkänöitä vuoteiden päiväpeitteiksi. Täkänämattoakin valmistui metreittäin pappilan suureen saliin. Kutoja-Mari oli Korpilahdelta kotoisin ja saanut nimen Täkki-Maria jo kotiseudullaan. Hän kutoi Mina-tädille tuon ruusutäkänän matkakassia varten. Kassi oli taitavasti tehtyä nahkatyötä, molemmat sivut käsin kudottua täkänää. Kun Mina-täti lähti Helsingin matkalle, hänellä oli mukanaan kaunis täkänäkassi ja helmikoristeinen käsilaukku.

Kuvat: Maarit Lausala ja Helena Mantere