Ryijy

Maaliskuun tekstiilit Talvikki Lausalan kokelmista

Täkänä ja ryijy kuuluvat molemmat siihen kansanomaisten peitteiden joukkoon, johon mahtuu kymmeniä erilaisia valmistustapoja. Ryijy erottuu joukosta hyvin nukituksensa ansiosta. Joku on nimittänyt ryijyä tekstiiliemme kruunuksi, ja siihen voi hyvin yhtyä. Onhan sen tie kalastajien käyttämästä venepeitteestä nykyajan taidetekstiiliksi pitkä ja komea. Varhaisimmat ryijyä koskevat tiedot ovat 1400-luvulta, jolloin niitä on käytetty maksuvälineenä kauppoja tehtäessä. Käyttö lämmittävänä peitteenä kylmissä linnoissa ja kartanoissa on kuitenkin ollut ryijyn pääasiallinen käyttötarkoitus 1900-luvun alkuun saakka. Vähitellen ryijy siirtyi yksinomaan koristetekstiiliksi seinälle. Silloin kun ei vielä ollut saatavana taiteilijoiden suunnittelemia uusia ryijyjä, käytettiin malleina vanhoja ryijyjä.

Minulla on äitini Suoma Kososen (1888-1985) kutoma ryijy, jonka alkuperäinen esikuva on Vesilahdelta. Äidillä ei itsellään ollut kangaspuita, mutta hän pääsi kotiteollisuuskoululle kutomaan, saaden samalla ammatillista apua sitä tarvitessaan. Langat ja malli tilattiin Suomen Käsityön Ystävistä. Ryijyssä on kaksi vuosilukua, 1722 ja 1928. Edellinen on ilmeisesti "löytövuosi", jälkimmäinen uusi kutomisvuosi. Ryijyssä on himmeät, "vanhat" värit ja rauhallinen kuviointi. Olen hyvin viihtynyt sen seurassa jo kauan.

Kuvat: Maarit Lausala