Koruompelu

Kirjoittaja: Virpi Vesanen-Laukkanen

Kuvat: Jari Laukkanen

Esittelen lokakuun tekstiilinä helmistä ommeltuja teoksiani.

Minnehaha syntyi meren keskellä Harakan saaren taiteilijatalossa kesällä 2011. Taide syntyy taiteesta ja teokset synnyttävät uusia teoksia. Olin aiemmin tehnyt helminauhoista teokset Pieni merenneito (2005) ja Eevan kyyneleet (2009). Usein teosteni materiaali on löytynyt kirpputorilta, sieltä löytyivät myös himmeinä hehkuvat korut, joita naiset ovat kietoneet kaulalleen. Helminauhat kiehtovat minua symboliikkansa vuoksi sekä materiaalina joka heijastaa kauniisti valoa ja jota on miellyttävä käsitellä. Ommellessa muovihelmet rapisevat ja helisevät kuin pienet kivet rannalla aaltojen valuessa niiden välistä.

Joskus teoksilla on nimi jo ennen teosta, joskus se syntyy tehdessä ja joskus työ saa nimensä vasta valmistuttuaan. Kuuntelen työskennellessäni mielelläni radiota. Erityisesti pidän hyvin toimitetuista puhe- ja klassisen musiikin ohjelmista. Jotain helmeilevää ja virtaavaa oli kehkeytymässä vaaleista helminauhoista. Ommellessani kuulin Erkki Toivasen esittelevän Samuel Coleridge-Taylorin kuoroteosta, joka oli savelletty H.W. Longfellow´n The Song of Hiawatha -runoelmaan vuodelta 1855. Kun kuulin Hiawathan vaimon nimen Minnehaha ja sen käännöksen Laughing Water, ihastuin nimen merkitykseen. Harakan ympärillä kimalteleva meri heijasti auringonvalon läikkiä työhuoneeseeni. Kanssani työskentelivät Johanna Vasara Kuopion Muotoiluakatemiasta ja Ingrid Koev Tartu Art Collegesta ja tauoilla seuraamme liittyi kirjailija Kristiina Lähde. Minnehahaa katsellessani kuulen helmeilevän naurun ja muistan aurinkoisen, työntäyteisen kesän.

Minnehaha tarvitsi rinnalleen tummempia sävyjä. Akanvirta on suomen kielessä kiehtova nimitys joskus vaaralliselle, päävirtaan nähden vastakkaiseen suuntaa kääntyvälle virtaukselle.

Solinaa tehdessä ajattelin kylmää, raikasta vettä ja kivien lomassa virtaavaa puroa.

Tein myös sarjan pienempiä teoksia. Perhonen kuuluu tähän sarjaan. Sen lähtökohtana oli kulunut sininen perhosrintaneula.

Vehreä on keskikokoisten teosten sarjaa, johon kuuluvat sen lisäksi Mehukas (2011), Kasteinen (2014) ja Helle (2014).

Kuhina on pieni helmiteos, jonka pinnalla, kuivaksi käpertyneen omenan rinnalla "kuhisee" joukko koruhyönteisiä.

Pieni merenneito oli osa näyttelykokonaisuutta, jonka taustalla vaikuttivat lapsuuteni sadut. Matkalla työhuoneelleni poikkesin usein Hietalahden kirpputorilla ja ihailin hohtavia helminauhoja. Tämäkin teos sai alkunsa, kun materiaali ja tarina kohtasivat.