EKSOOTTISET ELÄINKUIDUT – MOHAIR

Teksti ja kuva: Teija Alanko

Mohairkuitua saadaan angoravuohesta (Capra aegagrus hircus), joka on kesyvuohesta Turkin seudulla jalostettu rotu. Angoravuohi kasvattaa villaansa parista kilosta kuuteen kiloon vuodessa riippuen eläimen iästä ja sukupuolesta, sekä sen saamasta ravinnosta. Villa keritään kerran tai kaksi vuodessa. Lankaa valmistettaessa mohairkuidut pestään ja karstataan ennen kehräystä. Mohair on yleensä valkoista, mutta myös värillisiä muotoja angoravuohesta on olemassa.

Mohair on kiiltävämpää, kimmoisampaa ja vähemmän huopuvaa kuin lampaanvilla, ja sillä on villaa parempi veto- ja hankauslujuus. Mohair onkin yksi kestävimmistä eläinkuiduista. Sitä käytetään sekä vaatteissa että sisustustekstiileissä. Kestävänä kuituna mohair soveltuu hyvin puku- ja verhoilukankaisiin sekä mattoihin. Tekstiiliteollisuudessa mohairista käytetään usein parhaimmat ja pisimmät kuidut kalliiden pukukankaiden lankoihin. Lyhyemmistä kuiduista kehrätään monesti pörröisiksi harjattuja käsityölankoja.

Tällä vuosikymmenellä maailmassa on tuotettu mohairia vuosittain noin 4000 tonnia, josta noin puolet kasvatetaan Etelä-Afrikassa. Myös muun muassa Lesothossa, Turkissa, Argentiinassa, Yhdysvalloissa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa kasvatetaan angoravuohia mohairia varten.

Angoravuohet laiduntavat usein muille tuotantoeläimille soveltumattomilla korkeilla tasangoilla, eikä mohairin tuotanto vie myöskään viljelykelpoista maata ruoan tuotannolta. Ylilaiduntaminen voi kuitenkin aiheuttaa maaperän kulumista ja eroosiota. Ympäristöongelmien ohella Etelä-Afrikan suurilla vuohitiloilla on ilmennyt epäkohtia eläinten kohtelussa, mutta mohairia voidaan tuottaa myös vastuullisesti.

Yksi merkittävimmistä ekologista ja eettistä mohairin tuotantoa edistävistä sertifikaateista on vapaaehtoinen Responsible Mohair Standard (RMS). RMS-sertifikaatti tähtää sekä angoravuohien että niiden laidunmaan hyvinvoinnin parantamiseen. Sertifioinnilla pyritään varmistamaan ympäristön ja oikeudenmukaisten työolojen huomioiminen. Esimerkiksi sertifioitu käsityölanka voi olla myös jäljitettävissä jopa yksittäiselle tuottajatilalle saakka. Muun muassa eteläafrikkalaista mohairia myydään RMS-sertifikaatin alla, mutta myös sertifioimatonta mohairlankaa on paljon markkinoilla. Sertifikaatti edellyttää, että kaikki tuotantoketjun osat aina tilalta eri väliportaiden kautta lopulliseen jälleenmyyjään asti toimivat standardin vaatimalla tavalla vastuullisesti.

Etelä-Afrikassa on RMS-sertifioituja angoravuohitiloja, joiden maat olivat kärsineet lampaiden ja vuohien ylilaidunnuksesta ensin 1950- ja uudestaan 1990-luvuilla muuttaen laidunmaat ruohoaavikoiksi. Nyt nämä mohairin kasvattajat pyrkivät palauttamaan kasvillisuutta mailleen holistisen tilanhoidon ja vuohien laidunkierron avulla. Angoravuohien kasvatus sopiikin tällaisten vahingoittuneiden maiden hoidoksi, silloin kun maa on liian kuivaa muuhun maatalouteen. Kasvillisuudesta huolehtiminen auttaa biodiversiteetin ennallistamisessa, mutta myös itse vuohien kasvatuksessa, sillä näin eläimet eivät tarvitse lisäruokaa. Hyvin hoidettuna kuiduntuotanto voi parhaimmillaan tukea paikallisen luonnon ekosysteemejä. Laidunkierrolla ja kasvillisuuden elvyttämisellä maaperä kestää paremmin kovien sateiden aiheuttamia tulvia. Kun maa on kyllästetty elävällä juuristolla, se imee paremmin äkillisenkin vesimassan eikä ole niin herkkä eroosiolle. RMS-sertifioitujen tilojen tuleekin kasvattaa vuohia laidunmaillaan progressiivisesti maata hoitaen, jolloin maaperän elävyys paranee, lajiston monimuotoisuus lisääntyy ja samalla alueen alkuperäistä lajistoa suojellaan.

Angoravuohen villaa kasvatetaan pienimuotoisesti myös esimerkiksi Suomessa ja Skotlannissa. Näistä pohjoisista vuohista saatava kuitu kehrätään pääsääntöisesti erilaiseksi käsityölangaksi kuin eteläisestä kuidusta useimmiten tehtävä pörröinen lanka. Esimerkiksi suomalaisen Saimas Spinneryn kehräämien sileiden ja kiiltävien mohairlankojen kuidut ovat noin 15 cm pitkiä eivätkä siksi pörröönny voimakkaasti. Niitä ei myöskään pestä samalla tavalla kuin isommassa mittakaavassa teollisesti tuotettuja kuituja, minkä vuoksi tämän mohairin kiilto on erilainen.

Kuva: Skotlannissa Annfield Angora tuottaa mohairlankaa kasvattamalla angoravuohia regeneratiivisen eli uudistavan maatalouden periaattein. Tämä lanka on samantyyppistä pehmeää, kiiltävää ja löyhälle kierteelle kehrättyä käsityölankaa kuin suomalaisen Saimas Spinnerynkin.

Lähteet:

Bauck, W. 2024. The Growers Behind South Africa's Responsible Mohair. Textile Exchange, Unwoven, Issue 2/2024: 17–23.

Pylkkänen, K., Levón, S. & Kankkunen, E. 2021. Suomen Tekstiili & Muoti. Tekstiilikuituopas.

https://textileexchange.org/responsible-mohair-standard/, viitattu 19.8.2025.

Sähköpostikeskustelu Saimas Spinneryn kanssa.