Kuukauden tekstiili 2026 - Tammikuu
Kuukauden tekstiili (tammikuu 2026)
Ritva Koskennurmi-Sivonen
Morsiuspuku vuodelta 1997

Tämä kuukauden tekstiili avaa katsauksen muotitaiteilija Teemu Muurimäen luomuksiin. Tämä ja seuraavien kuukausien tekstiilit ovat uniikkipukuja, jotka jatkavat ainakin osittain suomalaisen ateljeekulttuurin perinteitä: suunnittelu on yksilöllistä, materiaalit ovat huippulaatuisia ja valmistus korkeatasoista käsityötä. Suunittelu- ja valmistustavoissa on kuitenkin myös vaikutteita pariisilaisen haute couturen menetelmistä, mikä tulee esiin kolmen ensimmäisen esiteltävän puvun yhteydessä.
Teemu Muurimäki syntyi Porissa vuonna 1974. Nyt (26.4.2025–22.2.2026) Satakunnan museo kunnioittaa Muurimäen synnyinkaupungissa hänen 25-vuotista menestyksekästä uraansa upealla näyttelyllä. Sen otsikko Quarto di Secolo ei lupaa mitään italialaisista puvuista vaan kuvastaa Muurimäen rakkautta Italiaan, missä hän työskenteli useita vuosia huippumuodin parissa.
Vuonna 1997 Muurimäki valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto). Tuon kevään loppunäytökseen klassiseen hääpukufinaaliin Muurimäki suunnitteli ja valmisti valkoisen laahuksellisen morsiuspuvun. Materiaali on Villisilkin raidallista silkkiorganzaa. Alkuperäiset sulat hän keräsi Porin Yyterin hiekkarannalta. Puku on sittemmin saanut uudet sulat selkäänsä.
Tämä puku oli ensimmäinen, jonka Muurimäki suunnitteli kokonaan mallinuken päälle muotoillen. Vaikka hän on erinomainen piirtäjä, kankaasta muotoileminen on hänelle erityisen mieluinen suunnittelutapa etenkin silloin, kun hän myös valmistaa puvun itse eikä ideaa tarvitse esittää asiakkaalle eikä ompelijalle piirroksin.
Kankaasta muotoileminen on tyypillinen ranskalainen suunnittelutapa, vaikkakaan se ei yleensä tapahdu lopullista pukukangasta vaan valkoista puuvillakangasta (toile) käsitellen. Siihen on helppo tehdä merkintöjä, ja siitä muodostuu lopulta kaava varsinaista pukua varten.

Muurimäki sai poikkeuksellisen hyvän tuntuman upeista kankaista muotoilemiseen, kun hän teki opiskeluaikanaan Villisilkille pukuja esittäviä ikkunasomistuksia nuken päälle. Ne muotoilut tietenkin purettiin aina, kun näyteikkuna uudistui. Valkoisen organzapuvun Muurimäki sen sijaan valmisti loppuun saakka. Taideteollisen korkeakoulun loppunäytös ei jäänyt puvun ainoaksi esiintymiseksi julkisuudessa, sillä se oli esillä myös Vatevan muotinäytöksessä ja sitä kuvatiin useisiin lehtiin.
Ehkäpä luovan ideoinnin lisäksi juuri erinomaisen piirustustaidon ja kankaasta muotoilukyvyn yhdistelmällä ensimmäinen merkittävä työpaikka löytyi Pariisista Cybelineltä, joka on Ranskan suurin morsiuspukujen valmistaja.
