Kuukauden tekstiili toukokuu 2026
Ritva Koskennurmi-Sivonen
Uniikkifrakit
Esittelen edelleen muotitaiteilija Teemu Muurimäen luomuksia, mutta seuraavaksi tarkastelun kohteena ovat miesten puvut: toukokuussa kaksi frakkia. Kummankin on valmistanut vaatturimestari Sonja Raassina.
Muurimäki on taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta (2001), mutta tutkinnon ohessa hän suoritti myös vaatturin opinnot, ja naisten juhlapukujen ompelu häneltä sujuu ilman muodollista tutkintoakin.
Kun Muurimäki palasi Suomeen työskenneltyään vuosia Ranskassa, Italiassa ja Australiassa, miesten pukuja valmistava Turo oli toinen hänen työnantajansa Marimekon jälkeen vuodesta 2018. Muurimäki arvosti Turon perinteistä vaatturintyötä mutta halusi ja saattoi tehdä myös joitakin uudistuksia. Pelkkään perinteen toteuttamiseen ei suunnittelijaa olisi tarvittukaan. Tämän jutun yhteydessä mainittavaksi sopiva uudistus oli hillitysti uudenlainen frakki vuonna 2019.
Erinomainen kuva tästä frakista täsmällisesti oikein puettuna suhteessa liiviin ja paitaan on Turon blogisivuilla .
Musta värin sijaan se oli yönsininen. Ja perinteisen herrainkauluksen sijaan uutta oli shaalikaulus, jota aikaisemmin oli käytetty yhtenä vaihtoehtona smokeissa. Tämä frakkityyppi on saatavissa edelleenkin, ja sellainen oli esimerkiksi laulaja Robin Packalenin yllä, kun hän oli kutsuvieraana Presidentinlinnassa itsenäisyyspäivänä 2025.
Työsuhde Turolla päättyi koronapandemian aikana, mutta yhteistyö on jatkunut sen jälkeenkin. Siis monenlaista tuntumaa miesten muotiin on kertynyt.
Itsenäisenä suunnittelijana Muurimäki on sanonut edelleen haluavansa uudistaa miesten pukeutumista. Hän on onnistunutkin siinä – jos ei aivan valtavirrassa niin ainakin uniikkipuvuissa, kuten tässä esiteltävät frakit osoittavat. Suunnittelija tuntee juhlaetiketin perinpohjaisesti, ja kun hän rikkoo sitä, se tapahtuu tyylikkäästi juhlan perusluonnetta kunnioittaen mutta samalla asiakkaan yksilöllisyyttä korostaen.
Pinkki frakki on suunniteltu balettitanssija Atte Kilpiselle vuonna 2022, jolloin hän sai kutsun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Kokonaisuus on selvästi frakki, mutta väri ei ole ainoa ominaisuus, joka erottaa puvun perinteisestä frakista.
Ensinnäkin kangas on Villisilkin villasatiinia, joka ei ole tavallinen frakeissa käytetty materiaali. Housut, takin hännykset, kauluskäänteet sekä neljä nappia hihansuun sivulla vastaavat tunnettuja frakin piirteitä. Mutta yhtäläisyydet rajoittuvat niihin. Takin etukappaleet ovat niin kapeat, että ne eivät kohtaa edessä alla olevan kuminauhalenkin avulla kuten tavallista. Sen sijaan etumus jättää näkyviin samasta materiaalista valmistetun liivin, jossa on poikkeuksellinen kaksirivinen näkyvä napitus. Myös liivin kauluksen poikkeuksellinen kaareva muoto jää näkyviin.
Paita ja solmuke ovat niin ikään frakin väriset. Poikkeuksellista on sekin, että paidassa on piilonapitus tavallisten näkyvien valkoisten tai helmiäisnappien sijaan. Tämä ratkaisu taas korostaa liivin ominaisuuksia.
Kilpisen frakki oli esillä 26.4.2025–22.2.2026 Porissa Satakunnan Museossa, jonka näyttely Quarto di Secolo juhlisti Teemu Muurimäen 25-vuotista suunnittelijanuraa. Tämän kuukauden tekstiilin ilmestyessä toukokuussa 2026 frakki on jälleen yleisön nähtävillä, tällä kertaa Tampereen Milavida-museon näyttelyssä Mies – jätkä, keikari, herrasmies 27.2.2026–21.3.2027.
Samassa näyttelyssä Kilpisen frakin vieressä on toinen Teemu Muurimäen suunnittelema frakki, jota tanssija-tuottaja Matti Myllyaho käytti vuoden 2025 itsenäisyyspäivän juhlissa. Tässä kokonaisuudessa housut ovat tavallista mustaa frakeissa käytettävää villakangasta. Pienenä yksityiskohtana ovat kuitenkin edessä vyötäröltä alaspäin avautuvat väljyyttä antavat laskokset.
Erikoisin osa on frakin takki, jonka kultabrokadikankaan Muurimäki valitsi vaatturimestari Sonja Raassinan työhuoneella olleesta materiaalinäytekirjasta. Vain kauluskäänteet ja kankaalla päällystetyt napit ovat yksiväriset mustat. Takin etureunat ovat lähellä toisiaan valkoisen kuminauhalenkin avulla, kuten frakissa yleensäkin.
Liivi ja paita ovat perinteistä mallia, mutta solmuketta ei ole. Itsenäisyysjuhlassa solmukkeen kohdalla Myllyahon kaulassa oli aito valkoinen ruusu. Museossa se on korvattu kangasruusulla.