Miehen korsetti

Teksti: Ritva Koskennurmi-Sivonen

Prosessikuvat: Irma Romero

Kuvat Milavidasta: Hannu Sivonen

Tämä kuukauden tekstiili on erikoinen ainakin kahdessa suhteessa: Ensinnäkin kyseessä on miehen korsetti, ja miehet ovat käyttäneet korsettia vuosisatojen kuluessa huomattavasti vähemmän kuin naiset. Toiseksi kyseessä ei ole alkuperäinen kenenkään miehen käyttämä korsetti, vaan se on olemassa olevan korsetin kopio.

Juuri harvinaisuudesta johtuen miesten korsetteja ei juurikaan ole museoissa. Useimmiten miesten korsetti mainitaan muodin historiassa 1810–1830-luvuilla. Tuolta ajalta (1819) on myös Tampereen Milavida-museon näyttelyssä oleva pilakuva, jossa "moderneilla armeijakeikareilla" on ylikorostetun tiukka vyötärö.

Yksi harvoista museoiduista korseteista on Germanisches Nationalmuseumissa Nürnbergissä. (Sen kuva on ainakin teoksessa La Mécanique des dessous, joka perustuu samannimiseen näyttelyyn Pariisin MAD:ssa vuodelta 2013.) Nürnbergin museo ei lainannut korsettia Tampereelle, kun siellä suunniteltiin näyttelyä Mies – jätkä, keikari herrasmies (27.2.2026–21.3.2027). Koska aihe on kuitenkin kiinnostava, museoon haluttiin siitä mahdollisimman tarkka kopio. Tutkija Katri Pyysalo pyysi tehtävään parhaan mahdollisen tekijän. Hän on Lontoossa työskentelevä, Madridissa opiskellut suomalais-espanjalainen muotisuunnittelija pukuompelija (Estilista Diseñadora de Moda) Irma Romero. Hän on erikoistunut vintagemuotiin ja saa inspiraationsa menneiden vuosikymmenien naisten puvuista, asusteista ja niiden osista. Hän suunnittelee ja valmistaa pukuja asiakkaille eri puolille maailmaa.

Romero suunnittelee itse asut asiakkailleen näiden antamien vihjeiden ja aikakausitoiveiden mukaan. Korsetin valmistaminen oli hänelle ensimmäinen kopiointityö, joka poikkesi myös materiaaleiltaan hänelle tutuista tilauksista. Hän kuitenkin otti tehtävän vastaan mielenkiintoisena vaihteluna. Nürnbergin museo antoi hänelle mahdollisuuden tutustua alkuperäiseen korsettiin perusteellisesti, kuvata sen yksityiskohdat ja ottaa tarkat mitat.

Museo ei ole saanut korsetille tarkkaa ajoitusta, mutta käytettyjen materiaalien vuoksi sen arvioitu ajoitus on 1900-luvun alkupuoli sillä perusteella, että siinä on käytetty sellaisia tekokuituosia, joita ei ollut saatavilla vielä edellä mainittuun 1800-luvun korsettiaikaan.

Kopion materiaalit vastaavat mahdollisimman tarkkaan alkuperäisiä, mutta täydellistä vastaavuutta oli mahdotonta saavuttaa. Esimerkiksi Nürnbergin korsetti on hieman enemmän beigen väristä. Irma Romeron hankkima puuvilla-pellavasekoite taas on pikemminkin keskiharmaata, mutta alkuperäistä vastaavasti kalanruotosidoksista kangasta. Kopiossa on myös vuori coutil-puuvillasta, jota alkuperäisessä ei ole. Romero sijoitti metalliset litteät ja spiraaliluut kujiin kangaskerrosten väleihin uskollisesti alkuperäistä vastaaviin kohtiin.

Prosessin aikana otetussa kuvassa näkyy kaksi erilaista kangasta sekä lisäksi kaavat ja kaitaleet, mikä paljastaa kappaleiden ja samalla työn runsaan määrän.

Lähellä korsetin yläreunaa on etukappaleiden puolella kohoraidat. Niiden täytteenä on nyöriä. Kuvassa näkyy harsimisvaihe ja vahva neula. Irma Romeron kertoman mukaan työ vaatikin vahvoja neuloja ja koetteli tekijän sormia, sillä etenkin tiivis coutil-kangas on vaikeasti ommeltavaa. Eipä siis ihme, että voimia vaativan korsetin valmistuksen kerrotaan aikoinaan olleen usein miesten työtä.

Korsetissa on keskellä edessä tyypillinen metallinen plansettikiinnitys. Keskellä takana taas on nyöritys, jolla korsetin kireyttä voi säädellä. Metallisirkat ja nyörityksen tyyli vastaavat esikuvaansa, kuten myös reunojen viimeistely twillinauhalla ja yläreunan koristelu kapealla pitsillä.

Kiitän kuvaajia, ja erityisesti annan suuren arvon sille, että Irma Romero on ottanut kuvia prosessista ja vielä antanut kuvat Tekstiilikulttuuriseuran käyttöön.