Kuukauden tekstiili 2026 lokakuu - Väriaineet tekstiilikierrätyksessä

Rinna Saramäki

Väri on yksi tärkeimpiä ostopäätöksen syitä vaatteissa, ja värin muuttuminen esim. haalistumalla johtaa usein vaatteen poistamiseen käytöstä. Poikkeukset tähän voidaan laskea yhden käden sormilla, tai oikeastaan yhdellä sormella: likimain ainoa tekstiili, jolle värin muutos sallitaan ja siinä nähdään esteettisiä arvoja, on denim. Kokonainen teollisuudenhaara on keskittynyt jäljittelemään indigolla värjätyn denimin haalistumista valkaisukäsittelyillä, pesuilla ja entsyymikylvyilllä. Muutoin värjäysvärien toivotuimpia ominaisuuksia on pesun- ja valonkestävyys, ja näille on omat testimenetelmänsä ja standardinsa. Käytössä vaatteen tai kodintekstiilin värinkestävyys on siis tärkeä osa tekstiilin toimivuutta, mutta tekstiilien materiaalikierrätyksessä tämä toivottava ominaisuus muuttuu haitaksi.

Harva väri on yhtä tympäisevä kuin se suhnuinen harmaa, joka syntyy kun kuluttajien sekaväristä tekstiilijätettä revitään kuiduiksi ja kaikki tekstiilijätevirran sisältämät värit sekoittuvat yhteen. Kuluttajapoistotekstiilistä revittyä kierrätyskuitua ei haluta yleensä käyttää sellaisiin tuotteisiin, jotka valitaan ulkonäköperustein. Eristeeksi ja täytemateriaaliksi se käy sellaisenaan, mutta vaatteisiin tai kodintekstiileihin täytyy keksiä muita ratkaisuja.

Alkuperäisen värin hyödyntäminen

Jos samaa sävymaailmaa olevaa tekstiilijätettä on riittävän iso erä, voi alkuperäinen väri olla hyödyksi; esim. suomalainen Pure Waste käyttää kierrätyskuitutuotteisiinsa Intian vaateteollisuuden leikkuujätettä, jota on saatavilla isoja eriä samaa väriä, ja välttyy näin värjäämästä valmistamiaan tekstiileitä. Värjäysvaiheen välttäminen on merkittävä ympäristöteko, värjääminen aiheuttaa suuret ympäristövaikutukset sekä kemikaalien käytöstä, energian ja veden kulutuksessa että jätevesien syntymisessä. Myös niinikään suomalainen ja tuotteensa Suomessa valmistava Vilikkala  tekee huopatuotteita mm. kierrätetyistä työvaatteista ilman väräysvaihetta. Niiden väri tulee alkuperäisestä materiaalista. 

Kuluttajilta kerätyn poistotekstiilin lajittelu on työlästä mutta ainakin vaaleat ja tummat tekstiilit lajitellaan usein erikseen materiaalikierrätystä silmälläpitäen. Sininen denim (farkkukangas) on yksi harvoista materiaaleista, jota on kuluttajilta kerätyssä tekstiilijätteessä niin paljon, että sen lajittelu omana värinään kannattaa. Denimin sininen on myös kestosuosikki, ei ole vaaraa että se jonkun trendivärin tapaan yhtäkkiä menettäisi houkuttelevuutensa kuluttajien silmissä.

Valkaisu tai värinpoisto

Toinen vaihtoehto on värjäysvärin poisto tekstiilijätteestä kierrätysprosessin aikana. Toistaiseksi ala on vasta kehittymässä, mutta mahdollisuudet ovat laajat. Suomessa on paljon osaamista paperiteollisuuden värinpoistosta, ja mm. Aalto-yliopistossa etsitään ratkaisuja selluloosatekstiilien värinpoistoon sellun valkaisun ja kierrätetyn paperin värinpoiston pohjalta TexirC-hankkeessa. (https://www.aalto.fi/en/texirc/textile-waste-colour-stripping) Kaksivaiheisella prosessilla saadaan tummistakin väreistä poistettua yli 90%. Toistaiseksi menetelmä on vasta kehitysvaiheessa. Värinpoisto ei ole ongelmatonta, se lisää tekstiilikierrätyksen kemikaalien ja energian kulutusta ja näin ollen ympäristövaikutuksia, minkä lisäksi tekstiilikuidut heikkenevät rankoissa kemikaalikäsittelyissä.

Kolmantena vaihtoehtona olisi totutella uudenlaiseen tekstiilien värimaailmaan, jossa hyväksyttäisiin se, ettei väri olisikaan aina kirkas tai tasainen. Ehkä tulevaisuudessa vaatteen väriä ei suunnittelija valitse värikartasta tuhansien tarkasti määriteltyjen, kirkkaiden sävyjen joukosta, vaan väri riippuisi siitä minkäsävyisiä tekstiilejä on kierrätykseen tuotu.

Onnistuuko kierrätys kemikaaliturvallisesti?

EU:n Reach-kemikaalilainsäädäntö rajoittaa mm. aiemmin hyvän värinkeston, edullisuuden ja kirkkaiden sävyjen takia suosittujen mutta syöpäriskiä lisäävien atsovärien käyttöä. Hankaluutena kierrätysmateriaalin käytössä onkin se, että on mahdotonta varmistua etteikö joukkoon olisi päätynyt lainsäädäntöä edeltäviltä ajoilta nykyään kielletyillä väreillä värjättyjä tuotteita. Jokaisen tekstiilin testaaminen kiellettyjen kemikaalien varalta ennen materiaalikierrätykseen toimittamista on ainakin nykyisellä teknologialla mahdotonta.

EU:n tekstiilistrategia tiivistää tavoitteet näin: "Vuoteen 2030 mennessä EU:n markkinoille saatettavien tekstiilituotteiden olisi oltava pitkäikäisiä, korjattavia ja kierrätettäviä, niiden olisi suurelta osin koostuttava kierrätetyistä kuiduista, niiden olisi oltava vaarattomia eivätkä ne saisi sisältää vaarallisia aineita". Tässä siis tavoite saada tekstiilijätettä enemmän uudelleen käyttöön uusien tekstiilituotteiden materiaalina ja tavoite välttää vahingollisten kemikaalien joutumista kuluttajien käytössä oleviin tuotteisiin joutuvat ristiriitaan. Ajan mittaan tekstiilijätteen joukossa on yhä vähemmän kiellettyjä kemikaaleja, joten ongelma tulee hiljalleen ratkeamaan ihan vain odottamalla. 

Tämän lisäksi tuotteiden valmistusaineet listaava, koneellisesti luettava digitaalinen tuotepassi (DPP) yksinkertaistaa tekstiilijätteen lajittelua materiaalikierrätystä varten. Tulevaisuudessa tekstiilijätteen lajittelussa voidaan valita digitaalisen tuotepassin tietoja lukien saman väriset ja kaiken lisäksi samoilla väriaineilla värjätyt tuotteet liukuhihnalta omiksi jakeikseen seuraavaa kierrosta varten.