Helmikuun tekstiilit Maija-Leena Seppälän kokoelmista

Helsingin Stockmannilla oli 1960-luvun alussa myyntinäyttelyssä vanhoja intialaisia tekstiilejä. Sieltä on kotoisin oheinen TORAN (104 x 48 cm), Kutchin alueen kirjottu oviverho, jonka iäksi ostohetkellä ilmoitettiin 70-80 vuotta eli tuon tiedon mukaan toran on valmistunut 1800-luvun loppupuolella. Toran suojasi kodin oviaukkoa ja sen ajateltiin...

Turkkilaisen sukan kutominen etenee varpaista kohti varren suuta. Työ aloitetaan luomalla 12-16 silmukkaa. Työ etenee neljällä puikolla suljettuna neuleena. Haluttu sukan leveys saadaan lisäyksin sukan sivuilla jo n. 4-5 cm:n matkalla. Tehdään neljä lisäystä joka kerroksella.

Ashantiheimon kutoma ehkä paristakymmenestä kapeasta kaitaleesta koostuva kente (ison huovan kokoinen) on Ghanan kansallisvaate ja eräänlaisen afrikkalaisen vapauden symboli.

Navajoalue on Arizonan ja New Meksikon rajamailla Yhdysvalloissa. Espanjalaiset toivat lampaan maahan jo 1600-luvulla. Kehräys- ja kudontataito ovat eläneet siitä pitäen. Tuotteiden laatu heikkeni menekin kasvaessa rautatien rakentamisen myötä noin 1900

Huipil naisten pusero, Guatemala

Indigoväriä saadaan noin 50:stä eri kasvista, joista tunnetuin on ehkä Indigofera tinctoria. Indigovärjäystä on tehty Intiassa, Indonesiassa, Japanissa, Afrikassa, Keski- ja Väli-Amerikassa.

Batiikki eli kuvanesto vahalla Jaavalla

Ikat on Kaakkois-Aasiassa laajalti käytetty kuviontitapa ja se on ollut yleinen jo vuosisatojen ajan. Loimi-ikatissa sidotaan pingoitettuihin loimilankoihin väriä estävä materiaali haluttujen kuvioiden mukaisesti 3-8 loimilankaa kerrallaan. Loimi värjätään ja kutominen voi alkaa.

Traditionaalinen pukeutuminen on Japanissa tarkkaan säädelty. Kimonokangas on n. 30 cm leveä. Takaosa muodostuu kahdesta, etukappale 1½ kankaan leveydestä. Kimono on pitkä, lähes parimetrinen. Hihojen pituus vaihtelee. Nuoren tytön hihat ovat pitkät jopa metrin mittaiset.